Mulle tulee suuria ärsyynnyspuuskia, kun nuoret rokkarit/punkkarit/metallistit tai ketkä vaan pukeutumispellet jankuttaa katu-uskottavuudesta itselleen tai toisilleen tai viattomille ohikulkijoille.
80-luvulla rokkareilla oli rikkinäiset farkut, sotkuinen tukka ja levinneet meikit, koska ne ei ihan aikuisten oikeasti välittänyt ulkonäöstään. Tai kyllähän ne ulkonäöstään välitti, mutta ei samalla tavalla kuin nykyään. Jos farkut repes, ei ollu varaa ostaa uusia. Sen sijaan ostettiin musiikkia ja soittimia. Rokkarit ja punkkarit ja muut oli ihan aikuisten ja vanhusten oikeesti pelottavaa sakkia joskus kauan sitten, koska säännöt ei oikeastaan pätenyt niin paljon. Ja jos päti, niin niitä rikottiin. Sitte oltiin kovia kolleja, kun poliisit tuli vähän ahdistelemaan ja ehkä jouduttiin yöksi putkaan. Vau.
Ja onhan se niinkin, että mitä vähemmän sitä piittaa omasta katu-uskottavuudestaan tai ylipäänsä koko sanasta, sitä katu-uskottavampi sitä on. Esim. 50v mies, jolla on arpi naamassa, kunnon sänki, likaset ja roskiksesta revityt vaatteet ja harhainen katse on todella pelottava ilmestys pimeällä kujalla yöllä. Vaikka sillä ei ole yhtäkään pääkalloa vaatteissaan, ei mustaa kynsilakkaa, ei facebook kuvia, joissa se poseeraa kaljapullon kanssa... Koska kaikki, ketkä sen näkee, tietää että siinä on pelottava äijä, josta takuulla kannattaa pysyä kaukana. Se ei oikeesti välitä. (okei oli vähän ennakkoluuloinen vertaus, mutta mä kärjistelen aina :D )
Sitte tullaan tähän nykyajan nuorisoon, jotka ihannoi kaikkia 70-80 -lukujen rokkareita ja punkkareita. Nuorisoon, joka vain toivoo, että jonain päivänä joku ihannois niitä samalla tavalla. Miten?
Siinä mennään Seppälään suurella "rock-possella" ostamaan valmiiksi revittyjä farkkuja (jos ne ei ole valmiiksi revityt, ne pitää repiä yksin kotona ja väittää, että repes vahingos), mustaa kynsilakkaa, niittivöitä ja pääkallot-paitoja. Kela tai isi todennäköisesti rahoittaa. Tai sitten nämä muksut on töissä jossain leffateatterilla, jotta ne voi syventää niiden teinitragediaa. "Mä kulutan mun viimeset työl ansaitsemat rahat bissee ja kledjuihi." Mitä vittua? Miksi helvetissä sä pukeudut niinku rokkari/punkkari, jos sä et osaa soittaa edes nokkahuilulla enää? Ja auta armias, jos porukasta löytyy joku, joka osaa vähän kepitellä. Sehän on koko porukan kingi.
Ja sit nämä nuoret kulkee ympäriinsä mainostamassa, että ne ei välitä, ne on omia itsejään, ne haluaa vain ilmaista itseään sellaisina kun ne on ja vittuun valtiovalta jne. Mutta jos joku muksu kokeilis joskus laittaa ns. "normaalit" kuteet päällensä. Siistit anoppilaan varatut vaatteet, ei meikkiä, ehkä joku nomination koru... Sille naurettais siinä porukassa. Ja jos tämä muksu ei nauraisi myös itse itselleen, sitä syrjittäis. Ja sekin vielä, että kaikki vastustaa kovaan ääneen valtiota, koska se on muotia. Mutta kela ja sossuhan nämä niidenkin imagon nostatukset maksaa.
Ja sitte tullaan siihen, että kovasti ollaan rikkomassa sääntöjä. Ne raukat pienet keksii itselleen ensin rankat katunimet. Markukset ja Annelit onkin Mondei ja Azzui ja sit mennään yhdessä kaupungille (yhdeksän jälkeen kun on jo pimeetä. niinku vamppyyritki kulkee aina pimees) ja potkitaan roskiksia, pidetään möykkää ja leikitään kovia. Sit tulee poliisit paikalle ja kaikki tutisee. Paitsi se yks kova jätkä, joka lopulta viedään yöksi kamarille. Ja sit seuraavat 10vuotta se on kaikista kovin jätkä, ku se on ollu poses. YHDEN YÖN! Koska se oli kännissä eikä osannu pitää leipäläpeensä kiinni.
Onpas pitkä avautuminen muuten.
Pointti on se, että katu-uskottavuus ei synny yhdessä yössä. Se ei synny rahalla, eikä kovilla kalajutuilla. Saatika omien idolien kopioimisella. Mun mielestä sellaset kersat on pohjasakkaa (ja kyllä, vaikkahan olisitvat 20v.+ niin ne on silti kersoja, jos kuvittelevat, että niiden rooli menee läpi) ja niitä sais nöyryyttää oikein kunnolla joskus.
10.10.2011
14.8.2011
Raakaa idiotismia.
Tjaa-a... Vaikka idiotismia on esiintynytkin koko kesän ajan, jostain syystä blogin pitäminen on jäänyt vähän vähemmälle. Nyt on taas koko vuosi aikaa nipottaa kaikesta enemmän tai vähemmän turhasta ja ajattelin aloittaa maailmankaikkeuden turhimmalla aiheella: meikkivoiteet ja ylipäätään koko meikkaaminen.
Selvitetään nyt aluksi se, että itse pidän meikkaamista aika lailla turhana asiana. Jotkut tekee sitä huvikseen, samalla tavalla kuin jotkut tykkää maalata öljyväreillä maisemakuvia kankaalle, niin jotkut tykkää pakkeloida naamaansa naaman näköiseksi. Mun meikkitarvikkeet mahtuu aika hyvin taskunpohjalle pyörimään, jos tarvetta kerran viikossa tulee, mutta meikkivoide on sellainen asia, jota en jaksa ymmärtää.
Joojoo, pitää olla pohjustus, koska eihän se pakkeli muuten naamassa pysy ja näin päin pois, mutta onko se sen arvoista? Itse en ymmärrä meikeistä hönkäsen pöläystä, mutta jopa minä olen huomannut, että noin 3/4 naisista ei osaa koko tököttiä edes käyttää. Ensinnäkin se levitys. Miksi sitä ei hemmetti vieköön osata levittää tasaisesti ja tarpeeksi pitkälle? Juttelin tässä eräänä päivänä työkaverini kanssa, enkä edes muista mitä keskustelu koski, koska tuijotin vain koko ajan sitä yhtä häiritsevää meikkivoiderajaa siellä kaulan tietämillä. Ja niitä aivan kauheita epätasaisuuksia. Siitä en kyllä tiedä, että johtuuko epätasaisen näköinen lopputulos siitä, ettei osata käyttää aurinkopuuteriakaan oikein, vai onko vain paskat mömmöt purkeissa...
Ja sitten se naisten iänikuinen luulosairaus. "Mulle sopii vähän tummempi sävy, koska mulla on Etelä-Amerikkalaisia sukujuuria kuudennessa polvessa...." Ja tähän minä sanon että paskat. Kirjaimellisesti. Jos on liian tumma meikkivoide, se näyttää siltä että olisi sitä paskaa naamassa. Ja kun nainen katsoo aamulla loisteputken alla peilistä, että voi että kun on kivan ruskettuneen näköinen, niin luonnonvalossa se automaattisesti näyttää mutakuonolta. Joskus tuntuu siltä, että kaikki naiset haluaa uskoa olevansa spesiaaleja ihonvärinsä suhteen, mutta kyllä se perus suomalainen iho on vaan aika pitkälti kaikilla naisilla, jotka suomea sopertaa. Unohtakaa se eksotiikka.
Ironisinta koko meikkaamisessa ja rasvojen käytössä on se, että jos niitä ei olisi ikinä ruvennut käyttämään, niitä ei todennäköisesti ikinä tulisi tarvitsemaankaan. Voiteisiin jää koukkuun ihan sillä, että iho kuivaa korpuksi, jos ei rasvaa joka toinen tunti. Mutta meikkaamiseen jää koukkuun sillä saralla, että itsetunto hajoaa, jos joku päivä yrittää lähteä ulos ilman meikkiä. Ihmiset saa sen meikatun ensivaikutelman ja tottakai naama näyttää tylsemmältä ilman tehostevärejä. Vähänniinkuin seiskassa on mallien kuvia ilman meikkiä. Nehän näyttää ihan hirveiltä ilman meikkiä, kun on tottunut näkemään ne viimeisen päälle maalattuna. Taivas varjele, jos silikonitissit lähtis pesussa pois...
En ollenkaan ihmettele, miksi tätä maailmaa pyörittää miehet. Naiset ei omasta mielestään näytä ikinä liian hyviltä ollakseen maailman johtajia. Tasa-arvo taitaa kuitenkin olla miesten keksimä ajatus. Sillä ne saa pidettyä naiset kiireisinä, kun miehillä on tärkeämpiä asioita mietittävänään.
Selvitetään nyt aluksi se, että itse pidän meikkaamista aika lailla turhana asiana. Jotkut tekee sitä huvikseen, samalla tavalla kuin jotkut tykkää maalata öljyväreillä maisemakuvia kankaalle, niin jotkut tykkää pakkeloida naamaansa naaman näköiseksi. Mun meikkitarvikkeet mahtuu aika hyvin taskunpohjalle pyörimään, jos tarvetta kerran viikossa tulee, mutta meikkivoide on sellainen asia, jota en jaksa ymmärtää.
Joojoo, pitää olla pohjustus, koska eihän se pakkeli muuten naamassa pysy ja näin päin pois, mutta onko se sen arvoista? Itse en ymmärrä meikeistä hönkäsen pöläystä, mutta jopa minä olen huomannut, että noin 3/4 naisista ei osaa koko tököttiä edes käyttää. Ensinnäkin se levitys. Miksi sitä ei hemmetti vieköön osata levittää tasaisesti ja tarpeeksi pitkälle? Juttelin tässä eräänä päivänä työkaverini kanssa, enkä edes muista mitä keskustelu koski, koska tuijotin vain koko ajan sitä yhtä häiritsevää meikkivoiderajaa siellä kaulan tietämillä. Ja niitä aivan kauheita epätasaisuuksia. Siitä en kyllä tiedä, että johtuuko epätasaisen näköinen lopputulos siitä, ettei osata käyttää aurinkopuuteriakaan oikein, vai onko vain paskat mömmöt purkeissa...
Ja sitten se naisten iänikuinen luulosairaus. "Mulle sopii vähän tummempi sävy, koska mulla on Etelä-Amerikkalaisia sukujuuria kuudennessa polvessa...." Ja tähän minä sanon että paskat. Kirjaimellisesti. Jos on liian tumma meikkivoide, se näyttää siltä että olisi sitä paskaa naamassa. Ja kun nainen katsoo aamulla loisteputken alla peilistä, että voi että kun on kivan ruskettuneen näköinen, niin luonnonvalossa se automaattisesti näyttää mutakuonolta. Joskus tuntuu siltä, että kaikki naiset haluaa uskoa olevansa spesiaaleja ihonvärinsä suhteen, mutta kyllä se perus suomalainen iho on vaan aika pitkälti kaikilla naisilla, jotka suomea sopertaa. Unohtakaa se eksotiikka.
Ironisinta koko meikkaamisessa ja rasvojen käytössä on se, että jos niitä ei olisi ikinä ruvennut käyttämään, niitä ei todennäköisesti ikinä tulisi tarvitsemaankaan. Voiteisiin jää koukkuun ihan sillä, että iho kuivaa korpuksi, jos ei rasvaa joka toinen tunti. Mutta meikkaamiseen jää koukkuun sillä saralla, että itsetunto hajoaa, jos joku päivä yrittää lähteä ulos ilman meikkiä. Ihmiset saa sen meikatun ensivaikutelman ja tottakai naama näyttää tylsemmältä ilman tehostevärejä. Vähänniinkuin seiskassa on mallien kuvia ilman meikkiä. Nehän näyttää ihan hirveiltä ilman meikkiä, kun on tottunut näkemään ne viimeisen päälle maalattuna. Taivas varjele, jos silikonitissit lähtis pesussa pois...
En ollenkaan ihmettele, miksi tätä maailmaa pyörittää miehet. Naiset ei omasta mielestään näytä ikinä liian hyviltä ollakseen maailman johtajia. Tasa-arvo taitaa kuitenkin olla miesten keksimä ajatus. Sillä ne saa pidettyä naiset kiireisinä, kun miehillä on tärkeämpiä asioita mietittävänään.
12.6.2011
Olen sääski.
Sinä olet tappanut veljeni. Ja isäni. Ja äitini. Ja kälyni. Ja enoni. Ja koko sukuni paljain käsin tai kärpäslätkällä. Tästä minä vannon kostoa sinulle ikuisesti.
Inisen ihan vittuuttani juuri siinä korvasi juuressa aina kun yrität keskittyä.
Jos annan sinulle ininältäni hetken rauhan öisin, vietät lopun yötä raapien ihosi verille. Koska MINÄ pistin sinua aiemmin.
Kun ihosi on verillä ja laitat siihen laastarin, pistän sinua juurikin siihen laastarin viereen.
Ja jotta sinä varmasti ymmärtäisit kuinka julma kostoni voi olla, pistän sinua jalkapohjaan. Sieltä on mahdotonta raapia mukavasti.
Raidisi, Offisi ja sääskikierukkasi eivät enää voi pelastaa sinua. Kostonhimoni vie sinut vääjäämättä tuhoosi.
Tunkeudun telttaasi, tunkeudun suuhusi, tunkeudun elämääsi...
*LÄISK*
Saatanan pinniäinen vittuun mun teltasta.
Inisen ihan vittuuttani juuri siinä korvasi juuressa aina kun yrität keskittyä.
Jos annan sinulle ininältäni hetken rauhan öisin, vietät lopun yötä raapien ihosi verille. Koska MINÄ pistin sinua aiemmin.
Kun ihosi on verillä ja laitat siihen laastarin, pistän sinua juurikin siihen laastarin viereen.
Ja jotta sinä varmasti ymmärtäisit kuinka julma kostoni voi olla, pistän sinua jalkapohjaan. Sieltä on mahdotonta raapia mukavasti.
Raidisi, Offisi ja sääskikierukkasi eivät enää voi pelastaa sinua. Kostonhimoni vie sinut vääjäämättä tuhoosi.
Tunkeudun telttaasi, tunkeudun suuhusi, tunkeudun elämääsi...
*LÄISK*
Saatanan pinniäinen vittuun mun teltasta.
26.5.2011
Julkkis-parat...
Yks asia, mikä mua ärsyttää suuresti, on julkkisten kiusaaminen.
Onhan se totta, että suurin osa niistä itse haluaa sinne julkisuuteen ja osa julkkiksista hakemalla hakee niitä skandaaliotsikoita, mutta sitten taas toisaalta... Nekin on vaan ihmisiä.
Näyttelijät, muusikot, poliitikot... Kaikki nämä on vain ihmisiä, jotka on hyviä jollain sellaisella alalla, jolla ei ihan joka heppu menesty. BB-julkkikset ja salarakkaat lasken nimenomaan turhiksi julkkiksiksi, jotka ei osaa mitään muutaku rähjätä kännissä. Ne pitäis kivittää. Mutta se on ihan toinen asia, siitä joskus toiste. Anyway...
Erityisesti ärsyttää tämä ajatus, että julkisuuden henkilöiden pitäisi koko ajan olla valmiudessa palvelemaan fanejaan. Jokaisella on huonoja päiviä. Ja jos joku julkkis kieltäytyy antamasta nimmaria, kävelee kalliilla vip-kortilla jonon ohi baariin tai ärähtää nenäkkäälle paparazzille, niin heti on "julkisuus kihahtanut hattuun". Ja nämä vannoutuneet fanit ja normaalit eräjormat on täysin valmiita tuomitsemaan tämän nurkkaan ahdistetun julkkiksen siltä seisomalta.
Tietenkin tässä tuomitsemisessa auttaa suuresti iltapäivälehdet ja telkkari. Just luin, kuinka
OMG MIKA MYLLYLÄ PAAREILLA VESSASTA SAIRAALAAN!!!
Antoi ymmärtää, että tämä oli tapahtunut jossain ravintolassa ja kuinka myllylä olisi ollut ympäripäissään tms, mutta ei. Normaalilla huoltsikalla ollu asioimassa keskellä kirkasta päivää ja saanu jonku kohtauksen. Ja taas saa kansa tuomita kuinka tuolla lailla pitää juhlia tuon ikäisen miehen...
Sitäpaitsi ei mikakaan enää ole niin suuri juttu ammattinsa puolella. Sitä vaan tykätään pitää julkisuudenhenkilönä, koska sen kommelluksista on sitten hauska lukea ja sitten saa taas tuomita sen ja tuntea itse olevansa parempi ihminen. Typerää. Antakaa sen olla. (leave britney alone!!)
Kun vaan ihmiset oppis vähän miettimään mitä ja ketä tuomitsevat ennenkuin tuomitsevat. Ja kun vaan suurimmatkin fanit oppis, että ehkä ne niiden idolit ei just sunnuntaiaamun krapularuokamättöjonossa jaksa vastailla kysymyksiin tulevista produktioista, kun pitäis niiden kaks ja kolme vuotiaat kersatkin ruokkia siinä sivussa.
Ajattelevaisuus olis jees.
Onhan se totta, että suurin osa niistä itse haluaa sinne julkisuuteen ja osa julkkiksista hakemalla hakee niitä skandaaliotsikoita, mutta sitten taas toisaalta... Nekin on vaan ihmisiä.
Näyttelijät, muusikot, poliitikot... Kaikki nämä on vain ihmisiä, jotka on hyviä jollain sellaisella alalla, jolla ei ihan joka heppu menesty. BB-julkkikset ja salarakkaat lasken nimenomaan turhiksi julkkiksiksi, jotka ei osaa mitään muutaku rähjätä kännissä. Ne pitäis kivittää. Mutta se on ihan toinen asia, siitä joskus toiste. Anyway...
Erityisesti ärsyttää tämä ajatus, että julkisuuden henkilöiden pitäisi koko ajan olla valmiudessa palvelemaan fanejaan. Jokaisella on huonoja päiviä. Ja jos joku julkkis kieltäytyy antamasta nimmaria, kävelee kalliilla vip-kortilla jonon ohi baariin tai ärähtää nenäkkäälle paparazzille, niin heti on "julkisuus kihahtanut hattuun". Ja nämä vannoutuneet fanit ja normaalit eräjormat on täysin valmiita tuomitsemaan tämän nurkkaan ahdistetun julkkiksen siltä seisomalta.
Tietenkin tässä tuomitsemisessa auttaa suuresti iltapäivälehdet ja telkkari. Just luin, kuinka
OMG MIKA MYLLYLÄ PAAREILLA VESSASTA SAIRAALAAN!!!
Antoi ymmärtää, että tämä oli tapahtunut jossain ravintolassa ja kuinka myllylä olisi ollut ympäripäissään tms, mutta ei. Normaalilla huoltsikalla ollu asioimassa keskellä kirkasta päivää ja saanu jonku kohtauksen. Ja taas saa kansa tuomita kuinka tuolla lailla pitää juhlia tuon ikäisen miehen...
Sitäpaitsi ei mikakaan enää ole niin suuri juttu ammattinsa puolella. Sitä vaan tykätään pitää julkisuudenhenkilönä, koska sen kommelluksista on sitten hauska lukea ja sitten saa taas tuomita sen ja tuntea itse olevansa parempi ihminen. Typerää. Antakaa sen olla. (leave britney alone!!)
Kun vaan ihmiset oppis vähän miettimään mitä ja ketä tuomitsevat ennenkuin tuomitsevat. Ja kun vaan suurimmatkin fanit oppis, että ehkä ne niiden idolit ei just sunnuntaiaamun krapularuokamättöjonossa jaksa vastailla kysymyksiin tulevista produktioista, kun pitäis niiden kaks ja kolme vuotiaat kersatkin ruokkia siinä sivussa.
Ajattelevaisuus olis jees.
25.5.2011
Pääsykokelaiden kirjo
Taas se aika nuoren taiteilijan elämässä, kun pitäisi yrittää kouluihin päästä. Pyrin itse siis teatteri-musiikki -aloille ja ajattelin vielä joskus päästäkin kouluun. Joskus. :D Pyrkijöitä sillä alalla on montaa sorttia ja tekee mieli erotella niitä vähän ryhmiin tässä ärtymyksen puuskassa.
1. Kunnon tyttö.
Kunnon tyttö saapuu paikalle avara katseisesti ja reippain askelin. Hänellä on ponihäntä tiukasti takaraivolla, löysät collarit ja joku kiva värikäs paita. Kunnon tytöllä on laukussa vesipullo, todistukset + muut paperit ja myslipatukoita tai hedelmiä. Kunnon tyttö pitää energiaansa yllä käymällä lenkillä, venyttelemällä, harjoittelemalla tai lukemalla todistuksiaan läpi. Kunnon tyttö juttelee ja vastailee kysymyksiin kohteliaasti ja osaa mitä aidoimman kuuloisen pirteän tekonaurun.
2. Stressaaja / vakuuttelija
Stressaajia on kahta sorttia. Hiljaisia kuoreen vetäytyjiä ja höpöttäjiä. Näistä hauskempi on ehdottomasti höpöttäjä, joka analysoi suoritustaan, harjoituksiaan, tuomaristoa, vaatteitaan, koulutustaan, kyseistä koulua, pyrkimistä, kirjallista koetta, eväitään ja kaikkea mikä nyt voi vähänkään vaikuttaa hänen suoritukseensa. Stressaaja höpöttää kenelle tahansa, kuka kuuntelee. "Miten meni? Ooksä ollu jo? Mitä ne sano? Haittaakohan niitä, että mulla ei oo tanssijataustaa? Ei se nyt voi haitata... Ei se voi jäädä siitä kiinni, kyllä ne varmaan näkee että mussa on potentiaalia... Olis niin kiva päästä tähän kouluun. Ja kyllä se nyt on ihan mahdollista, jos kerran 15 otetaan, niin kyllä niiden on joitakin pakko ottaa. Voi onkohan mulla nyt väärät vaatteet? Kun siinä paperissa sanottiin, että pitää pystyä liikkumaan ja mulla on nää kengät vähän risaset... Nomut ei ne nyt voi niin tarkkaan katsoa... Mut mitä jos ne katsoo? Mitä mä sitte teen? Mulla ei oo mitään varasuunnitelmaa, kun mä niin haluaisin tänne. Kyllä musta tuntuu, että mussa on sitä tarvittavaa potentiaalia ja kyllä ne sen varmaan näkee......."
3. Kärttyinen stressaaja
Tämä on stressaajan / vakuuttelijan alalaji, joka ei ole hyväksi yhteishengelle. Aluksi kärttyinen stressaaja höpöttää samaan tapaan kuin normaalikin stressaaja, mutta mitä lähemmäs hänen lautakunta-aikansa tulee, sitä enemmän hän käy tuohtuneemmaksi. "Miks pitää ees olla kirjallinen tehtävä? Eikö ne nyt näe, että me osataan kyllä muutenkin. Jotkut meistä ei oo ees käyny lukiota ja sit pitäis osata kirjottaa yhteiskunnallinen mielipide. Siis ei sillä, kyllä se luonnistuu, mut jotkut. Muutenkin ihan typerää, et pitää ajaa tänne 100 kilometriä, et saa odotella kaheksan tuntia. Mun mielestä mä olisin ansainnu jonku vähän aikasemman lautakunta-ajan. Tai siis eiks se mittaa jo jotain motivaatiotakin päästä tähän kouluun. Tai siis mun mielestä on naurettavaa, että pitää niinku osata jo valmiiks tanssia ja näytellä. Eiks tää oo koulu? Tänne tullaan oppimaan! Vois vaan niiden papereiden perusteella sanoo ketkä tänne sopii. Siis mä kirjotin ylioppilaaks ihan turhaan!!"
4. Outolintu
Näitä on moneen junaan. Tavallaan ihailen näitä tyyppejä, koska ne selvästi uskoo omaan asiaansa niin kovasti, että ne uskaltaa puolustaa sitä, vaikka kaikki muut nauraisi niille. Ja ne vain ajattelee, että muut ei ymmärrä niitä ja thats it. Ja että kyllä tässä maailmassa vielä tulee se yksi ihminen vastaan, joka niitä ymmärtäis. Ja ehkä se yksi ihminen istuu juuri siellä lautakunnassa! Outolinnuiksi luokittelen kaikki gooteista (en siis niitä perusgootteja, jotka kulkee mustissa vaan niitä oikeita gootteja, jotka laittautuu joka aamu kolme tuntia tylliin, pvc-muoviin, meikkeihin, verkkosukkiksiin ja korsetteihin) pellehaalareissa kulkeviin.
Tässäpä nämä eniten erottuvat. Ideaali pyrkijä on mielestäni rennon sosiaalinen ja eniten näistä mua ärsyttää ehkä nämä molemmat stressaajatyypit. Ne ei todellakaan tee hyvää yhtään kellekään.
1. Kunnon tyttö.
Kunnon tyttö saapuu paikalle avara katseisesti ja reippain askelin. Hänellä on ponihäntä tiukasti takaraivolla, löysät collarit ja joku kiva värikäs paita. Kunnon tytöllä on laukussa vesipullo, todistukset + muut paperit ja myslipatukoita tai hedelmiä. Kunnon tyttö pitää energiaansa yllä käymällä lenkillä, venyttelemällä, harjoittelemalla tai lukemalla todistuksiaan läpi. Kunnon tyttö juttelee ja vastailee kysymyksiin kohteliaasti ja osaa mitä aidoimman kuuloisen pirteän tekonaurun.
2. Stressaaja / vakuuttelija
Stressaajia on kahta sorttia. Hiljaisia kuoreen vetäytyjiä ja höpöttäjiä. Näistä hauskempi on ehdottomasti höpöttäjä, joka analysoi suoritustaan, harjoituksiaan, tuomaristoa, vaatteitaan, koulutustaan, kyseistä koulua, pyrkimistä, kirjallista koetta, eväitään ja kaikkea mikä nyt voi vähänkään vaikuttaa hänen suoritukseensa. Stressaaja höpöttää kenelle tahansa, kuka kuuntelee. "Miten meni? Ooksä ollu jo? Mitä ne sano? Haittaakohan niitä, että mulla ei oo tanssijataustaa? Ei se nyt voi haitata... Ei se voi jäädä siitä kiinni, kyllä ne varmaan näkee että mussa on potentiaalia... Olis niin kiva päästä tähän kouluun. Ja kyllä se nyt on ihan mahdollista, jos kerran 15 otetaan, niin kyllä niiden on joitakin pakko ottaa. Voi onkohan mulla nyt väärät vaatteet? Kun siinä paperissa sanottiin, että pitää pystyä liikkumaan ja mulla on nää kengät vähän risaset... Nomut ei ne nyt voi niin tarkkaan katsoa... Mut mitä jos ne katsoo? Mitä mä sitte teen? Mulla ei oo mitään varasuunnitelmaa, kun mä niin haluaisin tänne. Kyllä musta tuntuu, että mussa on sitä tarvittavaa potentiaalia ja kyllä ne sen varmaan näkee......."
3. Kärttyinen stressaaja
Tämä on stressaajan / vakuuttelijan alalaji, joka ei ole hyväksi yhteishengelle. Aluksi kärttyinen stressaaja höpöttää samaan tapaan kuin normaalikin stressaaja, mutta mitä lähemmäs hänen lautakunta-aikansa tulee, sitä enemmän hän käy tuohtuneemmaksi. "Miks pitää ees olla kirjallinen tehtävä? Eikö ne nyt näe, että me osataan kyllä muutenkin. Jotkut meistä ei oo ees käyny lukiota ja sit pitäis osata kirjottaa yhteiskunnallinen mielipide. Siis ei sillä, kyllä se luonnistuu, mut jotkut. Muutenkin ihan typerää, et pitää ajaa tänne 100 kilometriä, et saa odotella kaheksan tuntia. Mun mielestä mä olisin ansainnu jonku vähän aikasemman lautakunta-ajan. Tai siis eiks se mittaa jo jotain motivaatiotakin päästä tähän kouluun. Tai siis mun mielestä on naurettavaa, että pitää niinku osata jo valmiiks tanssia ja näytellä. Eiks tää oo koulu? Tänne tullaan oppimaan! Vois vaan niiden papereiden perusteella sanoo ketkä tänne sopii. Siis mä kirjotin ylioppilaaks ihan turhaan!!"
4. Outolintu
Näitä on moneen junaan. Tavallaan ihailen näitä tyyppejä, koska ne selvästi uskoo omaan asiaansa niin kovasti, että ne uskaltaa puolustaa sitä, vaikka kaikki muut nauraisi niille. Ja ne vain ajattelee, että muut ei ymmärrä niitä ja thats it. Ja että kyllä tässä maailmassa vielä tulee se yksi ihminen vastaan, joka niitä ymmärtäis. Ja ehkä se yksi ihminen istuu juuri siellä lautakunnassa! Outolinnuiksi luokittelen kaikki gooteista (en siis niitä perusgootteja, jotka kulkee mustissa vaan niitä oikeita gootteja, jotka laittautuu joka aamu kolme tuntia tylliin, pvc-muoviin, meikkeihin, verkkosukkiksiin ja korsetteihin) pellehaalareissa kulkeviin.
Tässäpä nämä eniten erottuvat. Ideaali pyrkijä on mielestäni rennon sosiaalinen ja eniten näistä mua ärsyttää ehkä nämä molemmat stressaajatyypit. Ne ei todellakaan tee hyvää yhtään kellekään.
19.5.2011
Pilli
Käyköhän kenellekään muulle koskaan niin, että kun juo lasista pillillä, hukkaa sen pillin välillä. Ja sitten näyttää tosi tyhmältä, kun yrittää etsiä suullaan sitä pilliä. Pitämättä siitä pillistä kiinni.
Vähäsen vain hävettää. Ei ilmeisesti tarpeeksi :D
15.5.2011
Koko Suomi sekosi!!
On se vaan ihanaa, kun voitettiin se kulta! On kilpailunhaluisia suomalaisia ja vanhoja patuja, jotka on odottanu tätä tunnetta sen 16 vuotta ja näin päin pois. Kyllä mäkin tästä tykkään, koska se joidenkin ruotsalaispelaajien haastattelu oli niin vittumaista katseltavaa. Haastattelija yrittää puhua, niin jätkät vaan pelaa pleikkaria eikä ees silmiin voi kattoa. Murh.
Kuitenkin jäi ehkä vähän kaivelemaan hampaankoloon...
Ensimmäiset kaks erää ruotsalaiset laukoi sata nolla Suomen maalia kohti (luojan kiitos maalilla ei ollut mitään imuria. Petri <3) ja siinä kohtaa selitettiin katsovalle kansalle, kuinka on hyvää puolustusta. Ja sitten kun Leijonat sen muutaman kerran pääsi edes Ruotsin päähän pelaamaan, niin heti oli niin mainiota peliä että ei taivas varjele. Sitten kun toisessa erässä viimeisillä minuuteilla se maali huitaistiin, niin tais osua ruotsalaisten egoon aika pahasti. Onhan se totta, että se Ruotsin ainokainen maali oli aikalailla onnen kantamoinen, mutta muuten mulle jäi sellanen olo, että ekat kaks erää Ruotsi vei peliä aika vahvasti.
Jos tämä olis ollut juoksukisa, niin Ruotsi olis koko matkan juossu pari metriä edellä ja sit kompastunu just ennen maaliviivaa, jolloin Suomi olis voinu kompuroida ohitte. Ja tottakai voitto on voitto ja Suomi tykkää.
Onhan se kuitenkin parempi seurata juhlivaa kansaa, kuin murjottavaa kansaa. Ja tykkäsin muutenkin tästä jellonien asennemuutoksesta, koska aina ne on ollut sillä asenteella että tästä nyt vain verenmaku suussa huitaistaan voitto ja ärrrrh. Ja nyt oli jotenkin paremman oloinen joukkuehenki ja jäähyjäkään ei niin kauheasti sadellut. Keskittynyttä :)
Mut onneks tää kisahumu on parin päivän päästä ohi. Ens vuonna sitten taas muistellaan kuinka se 2011 kulta oli kova juttu. Ja sitä seuraavana vuonna ja sitä... ja sitä.... ja sitä..... Kunnes 2031 tulee taas kulta.
Kuitenkin jäi ehkä vähän kaivelemaan hampaankoloon...
Ensimmäiset kaks erää ruotsalaiset laukoi sata nolla Suomen maalia kohti (luojan kiitos maalilla ei ollut mitään imuria. Petri <3) ja siinä kohtaa selitettiin katsovalle kansalle, kuinka on hyvää puolustusta. Ja sitten kun Leijonat sen muutaman kerran pääsi edes Ruotsin päähän pelaamaan, niin heti oli niin mainiota peliä että ei taivas varjele. Sitten kun toisessa erässä viimeisillä minuuteilla se maali huitaistiin, niin tais osua ruotsalaisten egoon aika pahasti. Onhan se totta, että se Ruotsin ainokainen maali oli aikalailla onnen kantamoinen, mutta muuten mulle jäi sellanen olo, että ekat kaks erää Ruotsi vei peliä aika vahvasti.
Jos tämä olis ollut juoksukisa, niin Ruotsi olis koko matkan juossu pari metriä edellä ja sit kompastunu just ennen maaliviivaa, jolloin Suomi olis voinu kompuroida ohitte. Ja tottakai voitto on voitto ja Suomi tykkää.
Onhan se kuitenkin parempi seurata juhlivaa kansaa, kuin murjottavaa kansaa. Ja tykkäsin muutenkin tästä jellonien asennemuutoksesta, koska aina ne on ollut sillä asenteella että tästä nyt vain verenmaku suussa huitaistaan voitto ja ärrrrh. Ja nyt oli jotenkin paremman oloinen joukkuehenki ja jäähyjäkään ei niin kauheasti sadellut. Keskittynyttä :)
Mut onneks tää kisahumu on parin päivän päästä ohi. Ens vuonna sitten taas muistellaan kuinka se 2011 kulta oli kova juttu. Ja sitä seuraavana vuonna ja sitä... ja sitä.... ja sitä..... Kunnes 2031 tulee taas kulta.
14.5.2011
Maalainen kävi kaupungis
Kävinpä tuossa viikon pyörimässä helsinki-tampere akselilla. Reissuun kuului parin päivän luokkaretki Helsingissä, VAKAVA-koe, Teatterikorkean pääsykoe ja pikavisiitti poikaystävän luona. Oli kyllä aivan mahtava reissu, mutta ainapa sitä löytää sellaisia pieniä enemmän tai vähemmän ärsyttäviä omituisuuksia.
Junissa on siellä katonrajassa niitä näyttöjä, mistä voi nähdä kellon tai junan nopeuden. Mutta kuitenkin aina kun sinnepäin sattuu vilkaisemaan ja olis tarve nähdä kelloa, niin sitten siinä näytössä näkyy se nopeus ainaki puoli tuntia. No ei ihan niin kauaa, mutta siltä se sillä hetkellä tuntuu, koska odottavan aika on pitkä. Samoin jos joskus harvoin kiinnostaa junan nopeus, niin se sama sheetanan 16.28 vilkkuu siinä näytöllä ikuisuuden. Kuitenkin se on n. peukalon kokoinen alue, missä näkyy nopeus/aika. Eikö toista voisi laittaa toiseen kulmaan ja toista toiseen kulmaan? Muutenkin hyvin typerä käyttötapa hienolle ruudulle, jos siinä näkyy vain mustaa ja nurkassa nopeus. Uutisia, tietoiskuja, tv-sarjoja tai edes jotain ihmeen mainoksia. Mahdollisuuksia on, mutta kun ei vaan osata.
Metroja menee n. 5min välein. Mikä järki niihin metroihin on juosta hengen hädässä? Nokun on kiire. No miksei sitten voi lähteä aikaisemmin ja olla mielummin 10min ajoissa paikalla, kuin 15min myöhässä ja sanoa että "Sori, ku oon myöhäs mutku en ehtiny metroo" WTF! Muutenkin naurattaa tämä pk-seutulaisten ajattelutapa, kun kysyy että kuinka pitkä matka on jonnekin, niin "10min bussilla, 6min metrolla tai 5min ratikalla" entäs kilometreinä? "emmätiä" :D
Kukkakuosi, joka on ilmeisesti nyt muotia, ärsyttää ihan muutenvaan. Mielestäni se ei sovi kenellekään eikä näytä hyvältä edes verhoissa saatika paidoissa.
Muita topikkeja vois olla yleisistä tilaisuuksista/kokeista myöhästelijät. Mikä niitä vaivaa? Once in a lifetime chance ja sit ne tulee myöhässä: "sori. mä missasin yhe metro." Ja tietenkin ne ainaiset kesäkorkokengät. Rakkaat 13-vuotiaat: opetelkaa kävelemään koroilla ennenku laitatte ne julkisesti jalkaan. Kiitos. Myötähäpeä on nimittäin maailman kauhein tunne.
Junissa on siellä katonrajassa niitä näyttöjä, mistä voi nähdä kellon tai junan nopeuden. Mutta kuitenkin aina kun sinnepäin sattuu vilkaisemaan ja olis tarve nähdä kelloa, niin sitten siinä näytössä näkyy se nopeus ainaki puoli tuntia. No ei ihan niin kauaa, mutta siltä se sillä hetkellä tuntuu, koska odottavan aika on pitkä. Samoin jos joskus harvoin kiinnostaa junan nopeus, niin se sama sheetanan 16.28 vilkkuu siinä näytöllä ikuisuuden. Kuitenkin se on n. peukalon kokoinen alue, missä näkyy nopeus/aika. Eikö toista voisi laittaa toiseen kulmaan ja toista toiseen kulmaan? Muutenkin hyvin typerä käyttötapa hienolle ruudulle, jos siinä näkyy vain mustaa ja nurkassa nopeus. Uutisia, tietoiskuja, tv-sarjoja tai edes jotain ihmeen mainoksia. Mahdollisuuksia on, mutta kun ei vaan osata.
Metroja menee n. 5min välein. Mikä järki niihin metroihin on juosta hengen hädässä? Nokun on kiire. No miksei sitten voi lähteä aikaisemmin ja olla mielummin 10min ajoissa paikalla, kuin 15min myöhässä ja sanoa että "Sori, ku oon myöhäs mutku en ehtiny metroo" WTF! Muutenkin naurattaa tämä pk-seutulaisten ajattelutapa, kun kysyy että kuinka pitkä matka on jonnekin, niin "10min bussilla, 6min metrolla tai 5min ratikalla" entäs kilometreinä? "emmätiä" :D
Kukkakuosi, joka on ilmeisesti nyt muotia, ärsyttää ihan muutenvaan. Mielestäni se ei sovi kenellekään eikä näytä hyvältä edes verhoissa saatika paidoissa.
Muita topikkeja vois olla yleisistä tilaisuuksista/kokeista myöhästelijät. Mikä niitä vaivaa? Once in a lifetime chance ja sit ne tulee myöhässä: "sori. mä missasin yhe metro." Ja tietenkin ne ainaiset kesäkorkokengät. Rakkaat 13-vuotiaat: opetelkaa kävelemään koroilla ennenku laitatte ne julkisesti jalkaan. Kiitos. Myötähäpeä on nimittäin maailman kauhein tunne.
2.5.2011
Oodi nuhalle
Näin käy, kun ensi-ilta on huomenna ja turmion kätilöt pauhaa...
Olen sairas, niin kipeä, sairas päästä jalkoihin.
Antakaa mulle nessu tai viekää edes proggis pois!
Olen katsonut nuhaa silmiin ja kuume, saatana, nousee!
En ole tottunut yskimään, tahdon käyttää ääntäni
Yskänlääke meidät kastaa, eikä auta aspirin!
Olen sairas, niin kipeä, sairas päästä jalkoihin.
Antakaa mulle nessu tai viekää edes proggis pois.
Olen katsonut nuhaa silmiin ja kuume, perkele, nousee!
Olen väsynyt niistämään, vaikka pelkään kuolemaa
Codeiini meidät auttaa taas päivään terveempään.
Olen väsynyt niistämään, olen väsynyt sairauteen, olen väsynyt
Lämmitä mun finnrexin, älä jätä, anna kanakeittoo!
Olen väsynyt yskimään, sekä sängyssä pyörimään, en jaksa nyt
Älä koske, älä jätä yksin, tai tartutan pian sinutkin.
Yskänlääke meidät kastaa!
Codeiini meidät auttaa!
Päästäkää minut tästä!
Onko jotain, mikä kuumeen parantaa?
c-vitamiinia et saa menettää
Nessut hukkuvat räkäklimppiin
Kädet kietoutuvat villasukkiin!
MURH!!
Olen sairas, niin kipeä, sairas päästä jalkoihin.
Antakaa mulle nessu tai viekää edes proggis pois!
Olen katsonut nuhaa silmiin ja kuume, saatana, nousee!
En ole tottunut yskimään, tahdon käyttää ääntäni
Yskänlääke meidät kastaa, eikä auta aspirin!
Olen sairas, niin kipeä, sairas päästä jalkoihin.
Antakaa mulle nessu tai viekää edes proggis pois.
Olen katsonut nuhaa silmiin ja kuume, perkele, nousee!
Olen väsynyt niistämään, vaikka pelkään kuolemaa
Codeiini meidät auttaa taas päivään terveempään.
Olen väsynyt niistämään, olen väsynyt sairauteen, olen väsynyt
Lämmitä mun finnrexin, älä jätä, anna kanakeittoo!
Olen väsynyt yskimään, sekä sängyssä pyörimään, en jaksa nyt
Älä koske, älä jätä yksin, tai tartutan pian sinutkin.
Yskänlääke meidät kastaa!
Codeiini meidät auttaa!
Päästäkää minut tästä!
Onko jotain, mikä kuumeen parantaa?
c-vitamiinia et saa menettää
Nessut hukkuvat räkäklimppiin
Kädet kietoutuvat villasukkiin!
MURH!!
1.5.2011
Ylioppilaslakit vappuna?
Mun mielestä on hyvin hyvin hellyyttävää, kun 30+ vuotiaat laittaa niitä osittain kellastuneita ylioppilaslakkeja päähän vappuna. Mut sit tullaan taas tähän kysymykseen, et mitä järkeä näin muuten?
Onhan se joo lakki ostettu ja sitä kerran vuodes saa käyttää, niin onhan sitä sitte käytettävä, mutta eikö se ole jo vähän idioottia?
Vappu on TYÖväen juhla. Lukiolaisilla ei ole säkällä vielä edes ammattia jos on just pari vuotta sitten lukiosta päässyt. Sitäpaitsi eikö se ole muutenkin vähän noloa, jos jollain B:n papereilla päässyt lukiosta, niin lykätä se lakki päähän... Viehän se vähän pohjaa siltä omalta ylioppilasjuhlalta, jos turhana ryyppäjäispäivänä pitää laittaa se lätsä päähän pierukaasunhajuiselle vapputorille... Arvokasta.
Okei ehkä tähän mun jyrkkään mielipiteeseen vaikuttaa myös se, että en pidä vappua minään järkevänä juhlana. Ala-astelaiset juoksee sateenkaarenvärisinä paukuttelemassa koiranpaskapommeja ja yläasteikäiset on naamat parista siideristä ja amikset ja lukiolaiset on naamat muuten vaan. Ja lukiosta päässeet kulkee ne ietunan lakit päässä (niilläkin perseet ollalla). JES kun on kevät.
Onhan se joo lakki ostettu ja sitä kerran vuodes saa käyttää, niin onhan sitä sitte käytettävä, mutta eikö se ole jo vähän idioottia?
Vappu on TYÖväen juhla. Lukiolaisilla ei ole säkällä vielä edes ammattia jos on just pari vuotta sitten lukiosta päässyt. Sitäpaitsi eikö se ole muutenkin vähän noloa, jos jollain B:n papereilla päässyt lukiosta, niin lykätä se lakki päähän... Viehän se vähän pohjaa siltä omalta ylioppilasjuhlalta, jos turhana ryyppäjäispäivänä pitää laittaa se lätsä päähän pierukaasunhajuiselle vapputorille... Arvokasta.
Okei ehkä tähän mun jyrkkään mielipiteeseen vaikuttaa myös se, että en pidä vappua minään järkevänä juhlana. Ala-astelaiset juoksee sateenkaarenvärisinä paukuttelemassa koiranpaskapommeja ja yläasteikäiset on naamat parista siideristä ja amikset ja lukiolaiset on naamat muuten vaan. Ja lukiosta päässeet kulkee ne ietunan lakit päässä (niilläkin perseet ollalla). JES kun on kevät.
17.4.2011
En äänestä.
En kiusallanikaan äänestä.
Se on aivan sama ketä sinne yrittää äänestää. Jos ehdokas lupaa laillistaa kannabiksen tai alentaa veroja tai vähentää työttömyyttä tai mitä tahansa, niin se ei ole siitä ehdokkaasta kiinni. Ainahan se on siitä puolueesta ja sen puolueen yhteisistä päätöksistä kiinni. Sitäpaitsi jokainen kansanedustaja on sen verran fiksu, että ne tajuaa sen neljän vuoden olevan hyvin lyhyt aika. Pian taas kansa päättää ketä sinne äänestetään, joten vaalikieroilua pitää harrastaa jo kauden alusta lähtien. En tykkää epärehellisestä juonittelusta.
Kansanedustajat on ihan hauskoja pukupellejä, joista saa mainiota viihdykettä iltapäivälehtiin. Mutta vaatii aika paljon pontta koko lössiltä saada minkäänlaisia päätöksiä aikaiseksi.
Ihmiset on niin huvittavia, kun ne kulkee sen yhden äänensä kanssa ja ajattelee olevansa suuria vaikuttajia. Muutaman kuukauden päästä koko vaalihässäkkä on unohdettu ja aivan sama mitä siellä eduskunnassa päätetään, kohta on taas valtio perseestä. Ikinä ei ole hyvä ja aina on jollakin jonkun asian kanssa ongelma. Se on vain fakta, että ihminen on tyytymätön elukka. Ja valtiota on aina niin mukava syyttää omista ongelmistaan.
Ei tämä koko vaalitouhu olisi näin suuresti noteerattua ilman niitä tienvarsilla olevia vaaliroskia ja iltapäivälehtien jatkuvaa vaalimaalailua. Mun mielestä koko eduskunta pitäisi jättää omaan arvoonsa. Pressalle enemmän valtaa ja Halonen kuusenlatvaan raakkumaan. Ei millään pahalla pressaa kohtaan, mutta mä kaipaisin jo vähän pontevampaa paimentajaa tälle sirkukselle.
Ärsyttävää vouhotusta.
Se on aivan sama ketä sinne yrittää äänestää. Jos ehdokas lupaa laillistaa kannabiksen tai alentaa veroja tai vähentää työttömyyttä tai mitä tahansa, niin se ei ole siitä ehdokkaasta kiinni. Ainahan se on siitä puolueesta ja sen puolueen yhteisistä päätöksistä kiinni. Sitäpaitsi jokainen kansanedustaja on sen verran fiksu, että ne tajuaa sen neljän vuoden olevan hyvin lyhyt aika. Pian taas kansa päättää ketä sinne äänestetään, joten vaalikieroilua pitää harrastaa jo kauden alusta lähtien. En tykkää epärehellisestä juonittelusta.
Kansanedustajat on ihan hauskoja pukupellejä, joista saa mainiota viihdykettä iltapäivälehtiin. Mutta vaatii aika paljon pontta koko lössiltä saada minkäänlaisia päätöksiä aikaiseksi.
Ihmiset on niin huvittavia, kun ne kulkee sen yhden äänensä kanssa ja ajattelee olevansa suuria vaikuttajia. Muutaman kuukauden päästä koko vaalihässäkkä on unohdettu ja aivan sama mitä siellä eduskunnassa päätetään, kohta on taas valtio perseestä. Ikinä ei ole hyvä ja aina on jollakin jonkun asian kanssa ongelma. Se on vain fakta, että ihminen on tyytymätön elukka. Ja valtiota on aina niin mukava syyttää omista ongelmistaan.
Ei tämä koko vaalitouhu olisi näin suuresti noteerattua ilman niitä tienvarsilla olevia vaaliroskia ja iltapäivälehtien jatkuvaa vaalimaalailua. Mun mielestä koko eduskunta pitäisi jättää omaan arvoonsa. Pressalle enemmän valtaa ja Halonen kuusenlatvaan raakkumaan. Ei millään pahalla pressaa kohtaan, mutta mä kaipaisin jo vähän pontevampaa paimentajaa tälle sirkukselle.
Ärsyttävää vouhotusta.
5.4.2011
Nurkkaan ajettu työntekijä
Kävin tänään kaupassa. En ostanut mitään mielenkiintoista, mutta huomasin että hyllyjä oli täyttämässä nuori nainen. Hyllyjen täyttäminen ei varmasti ole mielekkäintä puuhaa kenellekään, mutta sitten se asiakas, joka piinasi tätä työntekijää oli kerrassaan ärsyttävä. N. 45v. mies seisoi tytön vieressä muka tutkimassa tuotteita, mutta samalla jutteli tytölle ja uteli nimeä, ikää, opiskelupaikkaa ja harrastuksia noin vain. Tyttö vastaili lyhyesti, mutta kohteliaasti selkeästi yrittäen päästä eroon miehestä. Eikä siinäkään mitään, jos mies olisi vain kysellyt keskustelemisen ilosta, mutta sitten kun mies rupesi höpöttämään jotain muka vitsillä yksinäisestä elämästään ja kuinka piristäviä simpsakat tyttöset on, niin tuli oikeasti surku sitä likkaa.
Mitä tuollaisessa tilanteessa voi asiakaspalvelija tehdä? Ei siinä paljon voi ruveta miestä nöyryyttämään, kun kuitenkin tässä iässä pitää tehdä kaikkiin asiakkaisiin hyvä vaikutelma, jotta saisi pidettyä työnsä. Varsinkin jos kyseessä on ujompi tapaus, eikä vain pysty sanomaan suoraan että painuppa nyt vittuun siitä...
Ja tottakai tällaisia juttuja tekee myös naiset. Muutaman kerran kuullut kuinka jotkut 50v. haahkat kommentoi kovaan ääneen miesten varustuksia tai ihan hiplailee satunnaisesti vatsalihaksiakin tms. Jälleen kerran asiakaspalvelija ei voi muutakuin yrittää kaikota paikalta ja hymyillä nätisti.
Mitä näiden puumanaisten ja limaisten miesten mielissä liikkuu? "Haa! Asiakaspalvelija! Liike menee kiinni kahdeksalta, niin tässähän on sopivasti viisi tuntia aikaa vongata siitä itselleen illaksi seuralainen ja varmasti lähtee!"
Mun mielestä todella alhaista toimintaa. Itse olen kesäisin huvipuistotyöntekijä ja muutaman kerran itsellenikin tapahtunut samanlainen tilanne, eikä siitä tilanteesta edes pääse pois, ellei asiakas itse älyä lähteä. Ja jos yrittää nätisti sanoa, että "joo hehheh, tämä ei ole sellaisten huvien puisto", niin vastaus? "No sehän oli tsoukki hei, ethän sä nyt tosikko oooo!" Joo enpä ole tosikko, muuten vaan olet puoli tuntia seisonut siinä puhumassa sitomisleikeistä, kun Jarno-Eemeli on kadonnut jonnekin jo vartti sitten...
Tietenkin asiakaspalvelijoita voi ajaa nurkkaan muissakin tapauksissa. Yläasteikäiset kersalaumat tykkää todella paljon kiusata vähän ujomman puoleisia kaupan työntekijöitä, jotka on enemmän tai vähemmän puolustuskyvyttömiä. Olen kuullut myös tapauksista, kun jehovan todistajat tulee sekatavarakauppaan ja alkaa puhumaan herran sanasta vai mistä lie, kun hyllyjen täyttäjä yrittää paeta takahuoneeseen tai vessaan tai mihin vaan.
Ja sitten on tietenkin ihan perus vittupääasiakas, joka muuten vaan pompottamisen ilosta pompottaa työntekijää. Todella ärsyttävää kuunnella sivusta, kun asiakas haukkuu työntekijää suureen ääneen. Eikä yleensä asiakas itsekään ole arvoltaan mikään siivoojaa kummempi. Mitä nyt kerrankin saa oikein tuntea olevansa jotain.
Onneksi näitä asiakkaita on kuitenkin aika harvassa, eikä niitä tule vastaan edes joka päivä.
Mitä tuollaisessa tilanteessa voi asiakaspalvelija tehdä? Ei siinä paljon voi ruveta miestä nöyryyttämään, kun kuitenkin tässä iässä pitää tehdä kaikkiin asiakkaisiin hyvä vaikutelma, jotta saisi pidettyä työnsä. Varsinkin jos kyseessä on ujompi tapaus, eikä vain pysty sanomaan suoraan että painuppa nyt vittuun siitä...
Ja tottakai tällaisia juttuja tekee myös naiset. Muutaman kerran kuullut kuinka jotkut 50v. haahkat kommentoi kovaan ääneen miesten varustuksia tai ihan hiplailee satunnaisesti vatsalihaksiakin tms. Jälleen kerran asiakaspalvelija ei voi muutakuin yrittää kaikota paikalta ja hymyillä nätisti.
Mitä näiden puumanaisten ja limaisten miesten mielissä liikkuu? "Haa! Asiakaspalvelija! Liike menee kiinni kahdeksalta, niin tässähän on sopivasti viisi tuntia aikaa vongata siitä itselleen illaksi seuralainen ja varmasti lähtee!"
Mun mielestä todella alhaista toimintaa. Itse olen kesäisin huvipuistotyöntekijä ja muutaman kerran itsellenikin tapahtunut samanlainen tilanne, eikä siitä tilanteesta edes pääse pois, ellei asiakas itse älyä lähteä. Ja jos yrittää nätisti sanoa, että "joo hehheh, tämä ei ole sellaisten huvien puisto", niin vastaus? "No sehän oli tsoukki hei, ethän sä nyt tosikko oooo!" Joo enpä ole tosikko, muuten vaan olet puoli tuntia seisonut siinä puhumassa sitomisleikeistä, kun Jarno-Eemeli on kadonnut jonnekin jo vartti sitten...
Tietenkin asiakaspalvelijoita voi ajaa nurkkaan muissakin tapauksissa. Yläasteikäiset kersalaumat tykkää todella paljon kiusata vähän ujomman puoleisia kaupan työntekijöitä, jotka on enemmän tai vähemmän puolustuskyvyttömiä. Olen kuullut myös tapauksista, kun jehovan todistajat tulee sekatavarakauppaan ja alkaa puhumaan herran sanasta vai mistä lie, kun hyllyjen täyttäjä yrittää paeta takahuoneeseen tai vessaan tai mihin vaan.
Ja sitten on tietenkin ihan perus vittupääasiakas, joka muuten vaan pompottamisen ilosta pompottaa työntekijää. Todella ärsyttävää kuunnella sivusta, kun asiakas haukkuu työntekijää suureen ääneen. Eikä yleensä asiakas itsekään ole arvoltaan mikään siivoojaa kummempi. Mitä nyt kerrankin saa oikein tuntea olevansa jotain.
Onneksi näitä asiakkaita on kuitenkin aika harvassa, eikä niitä tule vastaan edes joka päivä.
3.4.2011
Keikkaetiketti?
Kävin viikonloppuna katsomassa Turmion kätilöiden ja Ajattaran keikkaa Helsingissä. Aivan mainio keikka kertakaikkiaan! Jälleen heräsi kuitenkin ajatuksia yleisestä idiotismista, joka sijoittuu lähinnä lavan edustalle.
Ensinnäkin: Jos et jaksa pitää käsiä ylhäällä, älä sitten nosta niitä ylös!
Vaikka olenkin pituudeltani juuri sopivan pituinen kainalokeppi ja mainio alusta kyynärpäille, ei se silti ole kivaa tungoksessa saada kipeästi kyynärpäätä hartiaan. Itselläni riittää kunto siihen, että pidän käsiä ylhäällä keikan aikana, enkä nojaile muihin. Itselläni riittää myös tahtoa änkeä ne kädet alas, jos alkaa väsyttää. Ja minä kyllä puren, jos tunnen käsivarsia mun hartioilla. MURH!
Toiseksi: Jos et ole tullut ajoissa paikalle, älä sitten etuile niiden edelle, jotka älysivät tulla ajoissa.
Eturivi on niiden paikka, jotka ovat sen ansainneet. Toinen, kolmas ja neljäskin rivi kuuluu niille, jotka ovat sen ansainneet. Miksi jotkut lacoste-idiootit kännipäissään haluaa tunkea miehekkäästi eturiviin? Ei sinne eturiviin mahdu ylimääräisiä hyvällä tahdollakaan ja saa olla kyllä aika harhainen mieli, jos luulee mahtuvansa.
Kolmanneksi: Crowd-surfing. Näyttää hyvältä videolla, mutta Suomessa se ei vain toimi.
Joo, minä tiedän että näit Metallican live-levyllä kuinka joku juppi surffasi siellä leveä hymy naamallasna ja joo se oli ihan hauskan näköistä, mutta oikeassa elämässä se ei vain toimi. Minä en ainakaan kiitos vaan halua 100kiloisen miehen hikistä persettä naamalleni parhaan biisin aikana. Suomessa on muutenkin niin epäsosiaalista porukkaa, että surffailu vain ärsyttää. Ne kieltokyltit on festareilla ja keikoilla laitettu sinne lavan viereen ihan syystäkin.
Nämä oli nämä välttämättömimmät pahat. Mutta kuitenkin tässä on nyt pakko sanoa se, että tietenkin keikoilla siellä eturivin tuntumassa ollaan muiden ihmisten armoilla. Jos ei kestä painetta, eritteitä, äänekkyyttä, kännisiä ihmisiä, pyörtyneitä ihmisiä tai vittumaisia järkkäreitä, niin mitäpä siellä lavan edustalla edes tekee?
Kuitenkin nämä negatiivisetkin asiat ovat osa täydellisimpiä keikkakokemuksia ja ilman niitä keikat eivät tuntuisi miltään. Mutta pidetäänhän ne kädet omin voimin ylhäällä, eikös? :D
Ensinnäkin: Jos et jaksa pitää käsiä ylhäällä, älä sitten nosta niitä ylös!
Vaikka olenkin pituudeltani juuri sopivan pituinen kainalokeppi ja mainio alusta kyynärpäille, ei se silti ole kivaa tungoksessa saada kipeästi kyynärpäätä hartiaan. Itselläni riittää kunto siihen, että pidän käsiä ylhäällä keikan aikana, enkä nojaile muihin. Itselläni riittää myös tahtoa änkeä ne kädet alas, jos alkaa väsyttää. Ja minä kyllä puren, jos tunnen käsivarsia mun hartioilla. MURH!
Toiseksi: Jos et ole tullut ajoissa paikalle, älä sitten etuile niiden edelle, jotka älysivät tulla ajoissa.
Eturivi on niiden paikka, jotka ovat sen ansainneet. Toinen, kolmas ja neljäskin rivi kuuluu niille, jotka ovat sen ansainneet. Miksi jotkut lacoste-idiootit kännipäissään haluaa tunkea miehekkäästi eturiviin? Ei sinne eturiviin mahdu ylimääräisiä hyvällä tahdollakaan ja saa olla kyllä aika harhainen mieli, jos luulee mahtuvansa.
Kolmanneksi: Crowd-surfing. Näyttää hyvältä videolla, mutta Suomessa se ei vain toimi.
Joo, minä tiedän että näit Metallican live-levyllä kuinka joku juppi surffasi siellä leveä hymy naamallasna ja joo se oli ihan hauskan näköistä, mutta oikeassa elämässä se ei vain toimi. Minä en ainakaan kiitos vaan halua 100kiloisen miehen hikistä persettä naamalleni parhaan biisin aikana. Suomessa on muutenkin niin epäsosiaalista porukkaa, että surffailu vain ärsyttää. Ne kieltokyltit on festareilla ja keikoilla laitettu sinne lavan viereen ihan syystäkin.
Nämä oli nämä välttämättömimmät pahat. Mutta kuitenkin tässä on nyt pakko sanoa se, että tietenkin keikoilla siellä eturivin tuntumassa ollaan muiden ihmisten armoilla. Jos ei kestä painetta, eritteitä, äänekkyyttä, kännisiä ihmisiä, pyörtyneitä ihmisiä tai vittumaisia järkkäreitä, niin mitäpä siellä lavan edustalla edes tekee?
Kuitenkin nämä negatiivisetkin asiat ovat osa täydellisimpiä keikkakokemuksia ja ilman niitä keikat eivät tuntuisi miltään. Mutta pidetäänhän ne kädet omin voimin ylhäällä, eikös? :D
31.3.2011
Aprillipäivä..?
Vuodessa on mun mielestä kaks turhaa päivää, jotka on laitettu joihinkin kalentereihinkin asti.
Aprillipäivä. Okei, lapsenahan tää oli paras päivä ikinä, kun sai jekuttaa muita oikee luvan kanssa. Nyt kuitenkin vanhempana on huomannut, että ei se nyt sitten olekaan enää niin hauska päivä. Harmi vaan, että kaikki aikuiset ei tätä ole hoksannut. Äläkää käsittäkö väärin, mun mielestä muiden ihmisten satunnainen naruttaminen on elämän suola ja toisinaan ihan hauskaakin, mutta mun mielestä sitä vaan sais esiintyä ympäri vuoden.
Jos jekku on oikeasti hyvä, antaa tulla vaan ilman sen erikoisempia kaleneripäivämääriä. Sittenhän se on hauskempaa. Mutta aprillipäivä tuntuu olevan semmoinen päivä, että kaikkien on aivan pakko vääntää jekku jostakin. Kaikki enemmän tai vähemmän kekseliäät vatipäät haluavat välttämättä päästä huutamaan "APRILLIÄ!!!!" kun kaikki muutkin huutaa. Ja tämä vie pohjaa kekseliäiltä ja hyviltä jutuilta.
Eli mielestäni on väärin, että aprillipäivä mahdollistaa kaikkien idioottienkin typerät jutut ja aiheuttaa normaaleissa ihmisissä kyynisyyttä. Ja se taas vie pohjan oikeasti hyviltä jekuilta.
Toinen täysin turhajuhlapyhä on toukokuussa. Vappu. Mitä simpuraa kansa ajattelee?
Kevättä aletaan ylistämään jo maaliskuussa facebookin seinillä ja kaupassa ja torilla ja parturissa ja kotona ja joka paikassa. Mun mielestä pääsiäisessä on ihan tarpeeksi keväänylistämis juhlaa. Mitäs vappuna?
Jälleen kerran lapsena oli tosi hauskaa kun oli ilmapallot ja serpentiinit ja simat ja kaikki, mutta näin parikymppisenä musta tuntuu, että vappu on ainoastaan säälittävä tekosyy yleiselle ryyppäämiselle.
"Kyllä mä nyt kerran vuodessa saan kontata pitkin maita ja mantuja. Nythän on sentään vappu/uusivuosi/juhannus/pääsiäinen/jouluaatonaatto/mun synttärit/kaverin synttärit/häät/ristiäiset/hautajaiset/perjantai/lauantai/vitun aprillipäivä!"
Jos nuoret ja aikuiset haluaa juoda kuuppansa täyteen alkoholia, antaa mennä vaan. Mutta mikä ihme tässä vapussa niin kiehtoo? Ei se varsinaisesti juhli muuta ku kevään ylistämistä ja sitä nyt ylistetään vaikka olis vielä vappunakin lumi maassa. Senkin mä vielä ymmärtäisin, jos vappu vaihdettaisiin kansalliseksi humaltumisen juhlaksi. Mainio idea! Pistän heti hakemuksen vetämään johonkin.
Joulua odotellessa...
Aprillipäivä. Okei, lapsenahan tää oli paras päivä ikinä, kun sai jekuttaa muita oikee luvan kanssa. Nyt kuitenkin vanhempana on huomannut, että ei se nyt sitten olekaan enää niin hauska päivä. Harmi vaan, että kaikki aikuiset ei tätä ole hoksannut. Äläkää käsittäkö väärin, mun mielestä muiden ihmisten satunnainen naruttaminen on elämän suola ja toisinaan ihan hauskaakin, mutta mun mielestä sitä vaan sais esiintyä ympäri vuoden.
Jos jekku on oikeasti hyvä, antaa tulla vaan ilman sen erikoisempia kaleneripäivämääriä. Sittenhän se on hauskempaa. Mutta aprillipäivä tuntuu olevan semmoinen päivä, että kaikkien on aivan pakko vääntää jekku jostakin. Kaikki enemmän tai vähemmän kekseliäät vatipäät haluavat välttämättä päästä huutamaan "APRILLIÄ!!!!" kun kaikki muutkin huutaa. Ja tämä vie pohjaa kekseliäiltä ja hyviltä jutuilta.
Eli mielestäni on väärin, että aprillipäivä mahdollistaa kaikkien idioottienkin typerät jutut ja aiheuttaa normaaleissa ihmisissä kyynisyyttä. Ja se taas vie pohjan oikeasti hyviltä jekuilta.
Toinen täysin turhajuhlapyhä on toukokuussa. Vappu. Mitä simpuraa kansa ajattelee?
Kevättä aletaan ylistämään jo maaliskuussa facebookin seinillä ja kaupassa ja torilla ja parturissa ja kotona ja joka paikassa. Mun mielestä pääsiäisessä on ihan tarpeeksi keväänylistämis juhlaa. Mitäs vappuna?
Jälleen kerran lapsena oli tosi hauskaa kun oli ilmapallot ja serpentiinit ja simat ja kaikki, mutta näin parikymppisenä musta tuntuu, että vappu on ainoastaan säälittävä tekosyy yleiselle ryyppäämiselle.
"Kyllä mä nyt kerran vuodessa saan kontata pitkin maita ja mantuja. Nythän on sentään vappu/uusivuosi/juhannus/pääsiäinen/jouluaatonaatto/mun synttärit/kaverin synttärit/häät/ristiäiset/hautajaiset/perjantai/lauantai/vitun aprillipäivä!"
Jos nuoret ja aikuiset haluaa juoda kuuppansa täyteen alkoholia, antaa mennä vaan. Mutta mikä ihme tässä vapussa niin kiehtoo? Ei se varsinaisesti juhli muuta ku kevään ylistämistä ja sitä nyt ylistetään vaikka olis vielä vappunakin lumi maassa. Senkin mä vielä ymmärtäisin, jos vappu vaihdettaisiin kansalliseksi humaltumisen juhlaksi. Mainio idea! Pistän heti hakemuksen vetämään johonkin.
Joulua odotellessa...
21.3.2011
Onko kolmiodraama pakollinen?
Tämä aihe on itselleni sinänsä ikuisuusaihe, koska virhe on jo tehty ja se on jäänyt ainiaaksi kaivelemaan hampaankoloon; Disneyn Pocahontas. Tai lähinnä se jatko-osa.
Kaikki me tiedämme, että jatko-osat yleisestikin on aivan hanurista ja että niiden katsominen on omalla vastuulla, mutta nyt käsikirjoituksessa on tehty vakava typo tai sitten käsikirjoittajat on ollu muuten vaan täysiä idiootteja!
Tarina lyhyesti:
John Smith, nöyrä unelmavävy, astuu uuteen maailmaan valmiina tappamaan villit intiaanit pois englannin valtaajien tieltä. Pocahontas tulee ja heti on rakkautta ensi silmäyksellä, jonka avulla estetään viha, sota ja yleinen eripura. Saanen huomauttaa, että Pocahontas oli valmis jopa kuolemaan Smithin puolesta. Anyway! Smith joutuu lähtemään englantiin pitkin hampain saatuaan luodin vatsaansa ja suurien hyvästien jälkeen tarina päättyy onnellisesti mutta kaihoisasti. Nyyh.
Noh. Jatko-osassa John Rolfe tulee ja kommellusten kautta vie Pocahontaksen Englantiin. Siellä tapahtuu kaikkea turhaa kuten mm. Rolfe vie neitokaisen tanssiaisiin ja antaa kultaisen kaulakorun ja muuta ihanaa. Who cares se oli kuitenkin vain jatko-osa.
Pointti on siinä, että kakkosen lopussa Smith tulee ja on onnellinen kun hänen elämänsä rakkaus on olemassa ja he voivat onnellisena elää elämänsä loppuun asti ja jee! Mutta MITÄ?! Eeei kelpaa Pocahonttakselle tämä, pitää vain valita se Rolfe sitten. MITÄ TAPAHTUI?!
Ykkösessä on rakennettuna ihana ikuista rakkautta suitsuttava tarina, mutta sitten kakkos osassa valitaan sukkahousupelle? Kyllä minä ymmärrän, että aina ei mene nallekarkit tasan ja että se pitää opettaa lapsille jo varhaisessa vaiheessa, mutta minä katson satuja sen takia, että ne ovat täysin epärealistisia eli SATUJA!
Kyllä ymmärrän senkin, että jokaisessa sadussa on se oma prinssinsä, johon pitää sitten rakastua, koska se vain näyttää nätimmältä paperilla, mutta taas tulee se mutta: EI NÄIN!
Toisaalta empä minä näissä Twilight kirjoissa/elokuvissakaan ymmärrä team jacobia yhtään, sillä itse olen aina sen alkuperäisen kannalla.
Pocahontakselle John Smith,
Bellalle Edward ja
Ridgelle Taylor.
Näin sen maailman vain pitäisi maata, muttakun naiset nyt vain tykkää makailla kaikkien muidenkin kanssa. MURH!
Vieressä vielä pari aiheeseen liittyvää ja (toivottavasti) provosoivaa kuvaa.
Samperin rahan perässä juokseva vosu!
Kaikki me tiedämme, että jatko-osat yleisestikin on aivan hanurista ja että niiden katsominen on omalla vastuulla, mutta nyt käsikirjoituksessa on tehty vakava typo tai sitten käsikirjoittajat on ollu muuten vaan täysiä idiootteja!
Tarina lyhyesti:
John Smith, nöyrä unelmavävy, astuu uuteen maailmaan valmiina tappamaan villit intiaanit pois englannin valtaajien tieltä. Pocahontas tulee ja heti on rakkautta ensi silmäyksellä, jonka avulla estetään viha, sota ja yleinen eripura. Saanen huomauttaa, että Pocahontas oli valmis jopa kuolemaan Smithin puolesta. Anyway! Smith joutuu lähtemään englantiin pitkin hampain saatuaan luodin vatsaansa ja suurien hyvästien jälkeen tarina päättyy onnellisesti mutta kaihoisasti. Nyyh.
Noh. Jatko-osassa John Rolfe tulee ja kommellusten kautta vie Pocahontaksen Englantiin. Siellä tapahtuu kaikkea turhaa kuten mm. Rolfe vie neitokaisen tanssiaisiin ja antaa kultaisen kaulakorun ja muuta ihanaa. Who cares se oli kuitenkin vain jatko-osa.
Pointti on siinä, että kakkosen lopussa Smith tulee ja on onnellinen kun hänen elämänsä rakkaus on olemassa ja he voivat onnellisena elää elämänsä loppuun asti ja jee! Mutta MITÄ?! Eeei kelpaa Pocahonttakselle tämä, pitää vain valita se Rolfe sitten. MITÄ TAPAHTUI?!
Ykkösessä on rakennettuna ihana ikuista rakkautta suitsuttava tarina, mutta sitten kakkos osassa valitaan sukkahousupelle? Kyllä minä ymmärrän, että aina ei mene nallekarkit tasan ja että se pitää opettaa lapsille jo varhaisessa vaiheessa, mutta minä katson satuja sen takia, että ne ovat täysin epärealistisia eli SATUJA!
Kyllä ymmärrän senkin, että jokaisessa sadussa on se oma prinssinsä, johon pitää sitten rakastua, koska se vain näyttää nätimmältä paperilla, mutta taas tulee se mutta: EI NÄIN!
Toisaalta empä minä näissä Twilight kirjoissa/elokuvissakaan ymmärrä team jacobia yhtään, sillä itse olen aina sen alkuperäisen kannalla.
 |
| Näin. |
Bellalle Edward ja
Ridgelle Taylor.
Näin sen maailman vain pitäisi maata, muttakun naiset nyt vain tykkää makailla kaikkien muidenkin kanssa. MURH!
Vieressä vielä pari aiheeseen liittyvää ja (toivottavasti) provosoivaa kuvaa.
Samperin rahan perässä juokseva vosu!
 |
| Ei näin. |
9.3.2011
Mun rakas kuttu
Rupesin tässä miettimään erinäisiä eläinnimityksiä.
Kun miehestä sanoo, että se on kolli, sonni, pukki tai ori, niin sehän on tottakai hyvä juttu. Mutta mitäs jos naisesta sanoo, että nainen on narttu, lehmä, kuttu tai tamma? Nämä on haukkumanimiä, vaikka ovatkin samojen eläinlajien naarasversioita!
Samoin kuin naista voidaan sanoa pupuksi, niin se on automaattisesti seksikästä, mutta rusakko on hyvin omituinen nimitys miehille. Mitä vittua? Pitäisikö tässä ruveta puhumaan sukupuolisyrjinnästä vai mikä tässä mättää? Pupun rinnalle miehet ovat keksineet kekseliäästi kissan, mikä on okei. Mutta entäs sitten tämä murmeli? Joku jyrsijä, jonka pitää kaivautua maan alle! Onko tässä jokin piiloviesti taustalla, mitä?!
Minä ainakin haluan, että minua ei syrjitä! Minä vaadin, että minun ukkoni kutsuu minua lehmäksi! :D
Okei, ehkä ei ihan, mutta rupesin vain pohtimaan tällaisia. Asiaan saattoi vaikuttaa vähän mieltä provosoiva linkki:
Naiset, tarvitsetteko apurattaita?
Kun miehestä sanoo, että se on kolli, sonni, pukki tai ori, niin sehän on tottakai hyvä juttu. Mutta mitäs jos naisesta sanoo, että nainen on narttu, lehmä, kuttu tai tamma? Nämä on haukkumanimiä, vaikka ovatkin samojen eläinlajien naarasversioita!
Samoin kuin naista voidaan sanoa pupuksi, niin se on automaattisesti seksikästä, mutta rusakko on hyvin omituinen nimitys miehille. Mitä vittua? Pitäisikö tässä ruveta puhumaan sukupuolisyrjinnästä vai mikä tässä mättää? Pupun rinnalle miehet ovat keksineet kekseliäästi kissan, mikä on okei. Mutta entäs sitten tämä murmeli? Joku jyrsijä, jonka pitää kaivautua maan alle! Onko tässä jokin piiloviesti taustalla, mitä?!
Minä ainakin haluan, että minua ei syrjitä! Minä vaadin, että minun ukkoni kutsuu minua lehmäksi! :D
Okei, ehkä ei ihan, mutta rupesin vain pohtimaan tällaisia. Asiaan saattoi vaikuttaa vähän mieltä provosoiva linkki:
Naiset, tarvitsetteko apurattaita?
8.3.2011
Miksi (ei)?
Aina on sanottu, että siinä missä tyhmä ihminen kysyy miksi, luova ihminen kysyy miksi ei. Tottakai se on niin, että luova ihminen ajattelee asiat laatikon ulkopuolelta ja tekee odottamattomia asioita! Mutta miksi ihmeessä tämä sanonta ei voi olla niin yksinkertainen, että tyhmä ihminen on tyhmä ja luova ihminen on jännittävä? Okei siinä ei ehkä ole niin paljon potkua, mutta kuitenkin.
Asiaa voi tarkastella myös toiselta näkökulmalta. Utelias ihminen, joka haluaa oppia, kysyy miksi. Siinä missä epätietoinen ihminen ei tiedä perimmäsitä tarkoitusta tekemisilleen eikä keksi parempaa vastausta kuin miksi ei. Onko pointtia tehdä asioita, joita ei osaa tai halua selittää?*
Itse kuulun erittäin uteliaiden ihmisten kastiin (tai sitten vain kyselyikä on jäänyt päälle uhmaiässä) ja kyselen paljon hämmentäviä kysymyksiä. Titetenkin on joitakin henkilökohtaisia asioita, joihin ei aina halua vastata ja tottakai sen ymmärtää. On myös aikoja, jolloin ei vain jaksa vastailla tai ei koe olevansa tilivelvollinen uteliaille ihmisille, mutta miksi ei vain voi vastata simppeliin kysymykseen järkevällä vastauksella? Mitä näsäviisastelija osoittaa sillä, että osaa heittää takaisin turhan kysymyksen, joka ei oikeastaan ole yhtään sen luovempi ratkaisu kuin kivi ja keppi?
Toisinaan näkee myös tapauksia, jolloin kokenut näsäviisastelija ei edes osaa käyttää vastakysymystä, koska siihen on liian helppo vastaus. Esimerkiksi:
A: "Mä hyppään kohta sillalta alas!!"
B: "Miksi?"
A: "Daa! Miksi ei?"
B: "No koska sä saatat kuolla..."
Vastaus kysymykseen "miksi ei" saattaa parhaimmillaan aiheuttaa uhmaa, jankutusta tai harvoissa tapauksissa jopa ymmärrystä! Tässä tapauksessa A niinku angsti olisi joko hypännyt sillalta alas, jankuttanut "no mut miksei" kysymystä uudelleen ja uudelleen kunnes hänet olisi raahattu pois sillankaiteelta tai älynnyt asian ja lähtenyt rauhassa kahville.
Näin rautalangasta väännettynä alkaa tuntua siltä, että "miksi ei" on kysymys, jota vain harvat osaavat soveltaa käytännössä tekemättä itsestään naurunalaisia tai tylsiä.
Kärjistän, mutta tottahan tämä on! :D
* Okei, toisinaan on pointtia tehdä asioita, joita ei ehkä halua selittää kuten ihmisen murhaaminen tai häpykarvojen ajelu, mutta mihin se raja kuuluisi vetää? Ei kukaan ole mystinen, jos vastaa "miksi ei", kun kysytään miksi tulit myöhässä harjoituksiin...
Asiaa voi tarkastella myös toiselta näkökulmalta. Utelias ihminen, joka haluaa oppia, kysyy miksi. Siinä missä epätietoinen ihminen ei tiedä perimmäsitä tarkoitusta tekemisilleen eikä keksi parempaa vastausta kuin miksi ei. Onko pointtia tehdä asioita, joita ei osaa tai halua selittää?*
Itse kuulun erittäin uteliaiden ihmisten kastiin (tai sitten vain kyselyikä on jäänyt päälle uhmaiässä) ja kyselen paljon hämmentäviä kysymyksiä. Titetenkin on joitakin henkilökohtaisia asioita, joihin ei aina halua vastata ja tottakai sen ymmärtää. On myös aikoja, jolloin ei vain jaksa vastailla tai ei koe olevansa tilivelvollinen uteliaille ihmisille, mutta miksi ei vain voi vastata simppeliin kysymykseen järkevällä vastauksella? Mitä näsäviisastelija osoittaa sillä, että osaa heittää takaisin turhan kysymyksen, joka ei oikeastaan ole yhtään sen luovempi ratkaisu kuin kivi ja keppi?
Toisinaan näkee myös tapauksia, jolloin kokenut näsäviisastelija ei edes osaa käyttää vastakysymystä, koska siihen on liian helppo vastaus. Esimerkiksi:
A: "Mä hyppään kohta sillalta alas!!"
B: "Miksi?"
A: "Daa! Miksi ei?"
B: "No koska sä saatat kuolla..."
Vastaus kysymykseen "miksi ei" saattaa parhaimmillaan aiheuttaa uhmaa, jankutusta tai harvoissa tapauksissa jopa ymmärrystä! Tässä tapauksessa A niinku angsti olisi joko hypännyt sillalta alas, jankuttanut "no mut miksei" kysymystä uudelleen ja uudelleen kunnes hänet olisi raahattu pois sillankaiteelta tai älynnyt asian ja lähtenyt rauhassa kahville.
Näin rautalangasta väännettynä alkaa tuntua siltä, että "miksi ei" on kysymys, jota vain harvat osaavat soveltaa käytännössä tekemättä itsestään naurunalaisia tai tylsiä.
Kärjistän, mutta tottahan tämä on! :D
* Okei, toisinaan on pointtia tehdä asioita, joita ei ehkä halua selittää kuten ihmisen murhaaminen tai häpykarvojen ajelu, mutta mihin se raja kuuluisi vetää? Ei kukaan ole mystinen, jos vastaa "miksi ei", kun kysytään miksi tulit myöhässä harjoituksiin...
Kevätsiivous...
... tuo kaikkien naisten kauhu ja samanaikainen helpotus.
Olen seuraillut sivusta tätä aihetta monta vuotta. Ensin äidin parissa, sitten koko suvun naisten parissa ja nyt lopulta, kun omat ystäväni alkoivat tähän buumiin, en voi kuin ihmetellä.
Ymmärtäähän sen, että kun on pölyä, niin pitää pyyhkäistä, mutta mikä ihmeen kiire sillä asialla on? Meidänkin huushollissa kevät tulee niin päin, että ensin äiti saa slaagin ja alkaa pesemään ikkunoita ja sitten vasta kevätaurinko alkaa paistaa.
Sittemmin olen ruvennut miettimään, että onko tässä kyseessä jokin kotirouvien ja muidenkin rouvien yhteinen sm-kisa? Jotkut hullut hiihtää sm-kisoissa keväällä, mutta naiset pistää paremmaksi ja hinkkaa kiiltäviä pintoja? Sitten aina kevätsiivouksen jälkeisenä päivänä nämä naiset menee kauppaan ja jokaiselle vastaantulevalle tutuntutuntutulle on aivan pakko mainostaa, ettäku kevätsiivouksen tuossa eilen tein ja kaikki ikkunat pesin ja kuule peilikaapinkin järjestin ja pesin sillä uudella tolulla, mitä nyt on tullut jaja..... wtf?!
Ja auta armias, jos naapurissa on matot pihalla ennen kuin meidän talossa. Sitten on koko suku hälytystilassa ja äkkiä pitäisi saada lusikkaleivät uuniin tuoksumaan kodilta ja imuri isännälle käteen. W-T-F?!
Kuten tuossa mainitsin, ei tämä vielä mitään. Muttakun omat kaveritkin jo rupeavat pyrkimään näihin kisoihin. Kuka tähän hullunmyllyyn haluaa sisälle? Itse en ainakaan edes huomaa onko ikkunoita pesty vai ei. (Se on muuten kans yks juttu, että jos ei kotiintullessa huomaa että kevätsiivot on tehty. Sitten on oksat pois ja pala latvaa...)
Eli: miksi pitäisi vaivata itseään keväällä, kun voisi vain nauttia siitä? Kyllä se siivouskomero siellä pysyy.
Olen seuraillut sivusta tätä aihetta monta vuotta. Ensin äidin parissa, sitten koko suvun naisten parissa ja nyt lopulta, kun omat ystäväni alkoivat tähän buumiin, en voi kuin ihmetellä.
Ymmärtäähän sen, että kun on pölyä, niin pitää pyyhkäistä, mutta mikä ihmeen kiire sillä asialla on? Meidänkin huushollissa kevät tulee niin päin, että ensin äiti saa slaagin ja alkaa pesemään ikkunoita ja sitten vasta kevätaurinko alkaa paistaa.
Sittemmin olen ruvennut miettimään, että onko tässä kyseessä jokin kotirouvien ja muidenkin rouvien yhteinen sm-kisa? Jotkut hullut hiihtää sm-kisoissa keväällä, mutta naiset pistää paremmaksi ja hinkkaa kiiltäviä pintoja? Sitten aina kevätsiivouksen jälkeisenä päivänä nämä naiset menee kauppaan ja jokaiselle vastaantulevalle tutuntutuntutulle on aivan pakko mainostaa, ettäku kevätsiivouksen tuossa eilen tein ja kaikki ikkunat pesin ja kuule peilikaapinkin järjestin ja pesin sillä uudella tolulla, mitä nyt on tullut jaja..... wtf?!
Ja auta armias, jos naapurissa on matot pihalla ennen kuin meidän talossa. Sitten on koko suku hälytystilassa ja äkkiä pitäisi saada lusikkaleivät uuniin tuoksumaan kodilta ja imuri isännälle käteen. W-T-F?!
Kuten tuossa mainitsin, ei tämä vielä mitään. Muttakun omat kaveritkin jo rupeavat pyrkimään näihin kisoihin. Kuka tähän hullunmyllyyn haluaa sisälle? Itse en ainakaan edes huomaa onko ikkunoita pesty vai ei. (Se on muuten kans yks juttu, että jos ei kotiintullessa huomaa että kevätsiivot on tehty. Sitten on oksat pois ja pala latvaa...)
Eli: miksi pitäisi vaivata itseään keväällä, kun voisi vain nauttia siitä? Kyllä se siivouskomero siellä pysyy.
3.3.2011
suo mi?
Rupesin miettimään armaan isänmaani alkuperää. En niinkään kansaa ja maantiedettä, mutta sanana Suomi tuntuu vähän hauskalta. Samalla tavalla kuin sana "vaikuttaa". Mistä se on saanut alkuperänsä? Korvavaikusta?
Kaukana järvien takana
Tuo suo mi siintävi siellä
Lienee armas isäni maa
Okei, runoilijaa minusta ei koskaan tule, mutta alkoi vain mietityttämään... :D
Samoin kuin Suomen kansallislaulu taipuu aika mainiosti: "Oi maamme suooooooo..."
Tällä pohdinnalla ei varsinaisesti ole päätä eikä häntää. Just a wild idea :)
Kaukana järvien takana
Tuo suo mi siintävi siellä
Lienee armas isäni maa
Okei, runoilijaa minusta ei koskaan tule, mutta alkoi vain mietityttämään... :D
Samoin kuin Suomen kansallislaulu taipuu aika mainiosti: "Oi maamme suooooooo..."
Tällä pohdinnalla ei varsinaisesti ole päätä eikä häntää. Just a wild idea :)
2.3.2011
Poppiprinsessojen oikeudet?
Jo monien vuosikymmenien ajan rokkistarat ovat tienneet menestyksen avaimen: Keep your mouth shut!
Rokkarit ovat tiedostaneet, että ihmisiä ei kiinnosta heidän maailmanparannushöpinänsä. Ihmisiä kiinnostaa ainoastaan heidän kännitoilailunsa, panonsa ja suuren luokan rahakömmähdykset. Mutta sillä minuutilla, kun rokkari avaa suunsa kertoakseen maailman rauhasta tai huumeriippuvuudesta, rokkari ei ole enää rokkari.
On tietenkin poikkeuksia, mutta suunnilleen näin se menee.
Valitettavasti poppistarat eivät vielä ole oppineet tätä viihdyttävän artistin avainkeinoa pysyä markkinoilla. Esimerkiksi nimi, joka tuntuu olevan kaikkien huulilla jatkuvasti: Lady Gaga. Kun ensimmäistä kertaa kuulin Pokerfacen ajattelin oumaigaad taas näitä kiljukauloja saa sietää. Kuitenkin huomasin jossain vaiheessa, että Lady Gaga on kuitenkin aika hauska tapaus shokeeraavilla asuillaan ja lahjattomalla laulannallaan. Piristävää vaihtelua ja mahtavaa, kun kerrankin poppistara laulaa seksistä, juhlimisesta ja muusta turhasta. Ei aina kaiken tarvitse olla painavaa sanaa rakkaudesta ja vihasta.
Mutta sitten. Menin katsomaan neitosta livenä ja mitä... Joka samperin biisin jälkeen piti paasata n. vartin mittainen saarna ihmisyydestä, erilaisuudesta, seksistä, kuolleesta vaarista, jumalasta ja mitä kaikkea muuta. Ei minua kiinnosta! Tuntui kuin minua olisi huijattu! Keikan jälkeen en ajatellut koko asiaa niin suuresti ja aikaa kului muutama kuukausi. Sitten Lady Gagan uusi albumi alkoi tekemään tuloaan ja nyt Born this way biisi valtaa maailmaa. En minä halua tietää millainen olet oikeasti. Onhan se hieno tavoite yrittää saada kaikki maailman murrosikäiset tuntemaan olonsa kotoisaksi ja näin, mutta mielestäni se on poliitikkojen hommaa höpöttää kaiket päivät vakavista asioista. Ei lihabikineihin pukeutuvien ja lahjattomien poppitähtösten.
Neiti on myynyt itsensä maailmalle transseksuaalin maineen saavuttaneena vähäpukeisena futuristihuorana. Ei minua kiinnosta, mitä hänellä on sanottavaa moraalisista arvoista. Jos haluaisin kuunnella saarnoja, menisin kirkkoon.
Sama kaava on toistunut jo ties kuinka monen poppineitosen parissa. Tottakai yläasteikäiset ovat innoissaan, kun heidän idolinsa puhuvat muustakin, mutta he eivät olekaan vielä löytäneet feminististä kirjallisuutta tai oikeita foorumeita, jotka on suunniteltu naisille, joilla on paljon sanottavaa.
Pää kiinni ja alapää auki! :D
Rokkarit ovat tiedostaneet, että ihmisiä ei kiinnosta heidän maailmanparannushöpinänsä. Ihmisiä kiinnostaa ainoastaan heidän kännitoilailunsa, panonsa ja suuren luokan rahakömmähdykset. Mutta sillä minuutilla, kun rokkari avaa suunsa kertoakseen maailman rauhasta tai huumeriippuvuudesta, rokkari ei ole enää rokkari.
On tietenkin poikkeuksia, mutta suunnilleen näin se menee.
Valitettavasti poppistarat eivät vielä ole oppineet tätä viihdyttävän artistin avainkeinoa pysyä markkinoilla. Esimerkiksi nimi, joka tuntuu olevan kaikkien huulilla jatkuvasti: Lady Gaga. Kun ensimmäistä kertaa kuulin Pokerfacen ajattelin oumaigaad taas näitä kiljukauloja saa sietää. Kuitenkin huomasin jossain vaiheessa, että Lady Gaga on kuitenkin aika hauska tapaus shokeeraavilla asuillaan ja lahjattomalla laulannallaan. Piristävää vaihtelua ja mahtavaa, kun kerrankin poppistara laulaa seksistä, juhlimisesta ja muusta turhasta. Ei aina kaiken tarvitse olla painavaa sanaa rakkaudesta ja vihasta.
Mutta sitten. Menin katsomaan neitosta livenä ja mitä... Joka samperin biisin jälkeen piti paasata n. vartin mittainen saarna ihmisyydestä, erilaisuudesta, seksistä, kuolleesta vaarista, jumalasta ja mitä kaikkea muuta. Ei minua kiinnosta! Tuntui kuin minua olisi huijattu! Keikan jälkeen en ajatellut koko asiaa niin suuresti ja aikaa kului muutama kuukausi. Sitten Lady Gagan uusi albumi alkoi tekemään tuloaan ja nyt Born this way biisi valtaa maailmaa. En minä halua tietää millainen olet oikeasti. Onhan se hieno tavoite yrittää saada kaikki maailman murrosikäiset tuntemaan olonsa kotoisaksi ja näin, mutta mielestäni se on poliitikkojen hommaa höpöttää kaiket päivät vakavista asioista. Ei lihabikineihin pukeutuvien ja lahjattomien poppitähtösten.
Neiti on myynyt itsensä maailmalle transseksuaalin maineen saavuttaneena vähäpukeisena futuristihuorana. Ei minua kiinnosta, mitä hänellä on sanottavaa moraalisista arvoista. Jos haluaisin kuunnella saarnoja, menisin kirkkoon.
Sama kaava on toistunut jo ties kuinka monen poppineitosen parissa. Tottakai yläasteikäiset ovat innoissaan, kun heidän idolinsa puhuvat muustakin, mutta he eivät olekaan vielä löytäneet feminististä kirjallisuutta tai oikeita foorumeita, jotka on suunniteltu naisille, joilla on paljon sanottavaa.
Pää kiinni ja alapää auki! :D
22.2.2011
Minä vihaan.
Vihaan myöhästelyä.
Vihaan, kun tehdään lupauksia joita ei pidetä.
Vihaan sitä, kun ostaa banaanin ja se menee mössöksi jos sitä ei syö ajoissa.
Vihaan sitä, kun dvd menee naarmuille.
Vihaan suolakurkkua.
Vihaan junien myöhästelyä.
Vihaan pakkasta.
Vihaan sitä ällöä ketsuppirengasta, mikä tulee ketsuppipulloon, jos ei osaa käyttää sitä siististi.
Vihaan sitä tunnetta, kun joutuu olemaan kolmantena pyöränä vastarakastuneiden kanssa.
Vihaan silmukoiden tippumista.
Vihaan ihmisten yleistä selkärangattomuutta ja munattomuutta.
Vihaan epärehellisyyttä.
Vihaan sitä, kun aina syytetään valtiota omista ongelmista.
Vihaan eduskuntatalon sähläystä muuten vaan.
Vihaan sossutuen hyväksikäyttäjiä.
Vihaan mamuja, jotka tulee tänne vaan maleksimaan ja elämään sossutuella.
Vihaan ennakkoluuloisia ihmisiä.
Vihaan sitä ku kone vittuilee.
Vihaan flunssaa.
Vihaan sitä, kun ihanat kengät tekee vittumaisia rakkoja.
Vihaan sitä tunnetta kun huomaan unohtaneeni avaimet sisälle.
Vihaan huonosti kasvatettuja kersoja.
Vihaan marttyyreja.
Vihaan sitä kun yrittää ajaa ja aurinko paistaa silmään eikä näe.
Vihaan sitä, kun hukkaan aina aurinkolasit.
Vihaan sitä, kun telkkarin tai koneen ruudut pölyyntyy.
Vihaan kylmää uimavettä.
Vihaan sitä, kun näyttelijät alkaa rupsahtaa.
Vihaan likkoja, jotka laittaa elokuviin korkean kampauksen.
Vihaan sitä faktaa, että lentolippu hesa-lontoo maksaa vähemmän ku opiskelijajunalippu seinäjoki-hesa.
Vihaan rahan puutetta.
Vihaan pummailijoita.
Vihaan pahanmakuisia yskänlääkkeitä.
Vihaan sammakoita.
Vihaan sitä, että ruuat pitää syödä aina päivämäärän mukaan eikä sen mukaan mitä haluais syödä.
Vihaan pakkoruotsia.
Vihaan sitä, että heti kynsien lakkaamisen jälkeen pitää nostaa housuja tms.
Vihaan tekopyhyyttä.
Vihaan kliseitä.
Vihaan omaa neulapelkoani.
Vihaan ajatusta liiallisesta penninvenyttämisestä.
Vihaan hiihtoa.
Vihaan sitä, että ala-aste tappoi hiihtointoni.
Vihaan puurokattiloiden tiskaamista.
Vihaan elokuvien tekstityksiä, jos ne on keltaisia.
Vihaan voikukkien mähmää.
Vihaan auton ikkunoiden skrapaamista.
Vihaan sitä, kun ihmiset luulevat etteivät yleiset säännöt koske heitä.
Vihaan median Johanna Tukiaiselle antamaa huomiota.
Vihaan väsymystä.
Vihaan facebookin "tykkää tästä jos" -päivityksiä
Vihaan sitä, kun huomaan niin monia epäkohtia tässä maailmassa ja elämässä.
Mutta ennen kaikkea...
Vihaan sitä, kun kitisen itse tästä kaikesta.
Vihaan, kun tehdään lupauksia joita ei pidetä.
Vihaan sitä, kun ostaa banaanin ja se menee mössöksi jos sitä ei syö ajoissa.
Vihaan sitä, kun dvd menee naarmuille.
Vihaan suolakurkkua.
Vihaan junien myöhästelyä.
Vihaan pakkasta.
Vihaan sitä ällöä ketsuppirengasta, mikä tulee ketsuppipulloon, jos ei osaa käyttää sitä siististi.
Vihaan sitä tunnetta, kun joutuu olemaan kolmantena pyöränä vastarakastuneiden kanssa.
Vihaan silmukoiden tippumista.
Vihaan ihmisten yleistä selkärangattomuutta ja munattomuutta.
Vihaan epärehellisyyttä.
Vihaan sitä, kun aina syytetään valtiota omista ongelmista.
Vihaan eduskuntatalon sähläystä muuten vaan.
Vihaan sossutuen hyväksikäyttäjiä.
Vihaan mamuja, jotka tulee tänne vaan maleksimaan ja elämään sossutuella.
Vihaan ennakkoluuloisia ihmisiä.
Vihaan sitä ku kone vittuilee.
Vihaan flunssaa.
Vihaan sitä, kun ihanat kengät tekee vittumaisia rakkoja.
Vihaan sitä tunnetta kun huomaan unohtaneeni avaimet sisälle.
Vihaan huonosti kasvatettuja kersoja.
Vihaan marttyyreja.
Vihaan sitä kun yrittää ajaa ja aurinko paistaa silmään eikä näe.
Vihaan sitä, kun hukkaan aina aurinkolasit.
Vihaan sitä, kun telkkarin tai koneen ruudut pölyyntyy.
Vihaan kylmää uimavettä.
Vihaan sitä, kun näyttelijät alkaa rupsahtaa.
Vihaan likkoja, jotka laittaa elokuviin korkean kampauksen.
Vihaan sitä faktaa, että lentolippu hesa-lontoo maksaa vähemmän ku opiskelijajunalippu seinäjoki-hesa.
Vihaan rahan puutetta.
Vihaan pummailijoita.
Vihaan pahanmakuisia yskänlääkkeitä.
Vihaan sammakoita.
Vihaan sitä, että ruuat pitää syödä aina päivämäärän mukaan eikä sen mukaan mitä haluais syödä.
Vihaan pakkoruotsia.
Vihaan sitä, että heti kynsien lakkaamisen jälkeen pitää nostaa housuja tms.
Vihaan tekopyhyyttä.
Vihaan kliseitä.
Vihaan omaa neulapelkoani.
Vihaan ajatusta liiallisesta penninvenyttämisestä.
Vihaan hiihtoa.
Vihaan sitä, että ala-aste tappoi hiihtointoni.
Vihaan puurokattiloiden tiskaamista.
Vihaan elokuvien tekstityksiä, jos ne on keltaisia.
Vihaan voikukkien mähmää.
Vihaan auton ikkunoiden skrapaamista.
Vihaan sitä, kun ihmiset luulevat etteivät yleiset säännöt koske heitä.
Vihaan median Johanna Tukiaiselle antamaa huomiota.
Vihaan väsymystä.
Vihaan facebookin "tykkää tästä jos" -päivityksiä
Vihaan sitä, kun huomaan niin monia epäkohtia tässä maailmassa ja elämässä.
Mutta ennen kaikkea...
Vihaan sitä, kun kitisen itse tästä kaikesta.
18.2.2011
"Kadehdi ny ees vähä..."
Meitä on moneen junaan. Jotkut vaan haluaa siihen ensimmäiseen vaunuun, jotta varmasti muut kadehtis.
En tiedä johtuuko tämä ihmisten tarpeesta päteä tai tulla huomioiduksi vai molemmista... Itse olen niin sinut itseni kanssa, että koen kadehtimisen turhaksi ajanvietteeksi.
Lähinnä tämä ajatus kumpusi siitä, että valehdellaan päin naamaa, jotta edes jonkinlaisen reaktion saisi puristettua... Kuulin tässä juuri, että Iron Maiden (bändi muutettu) on tulossa keikalle yllätysesiintyjäksi jollekin festarille Turkuun ja aikovat vetää kuulemma viisituntisen setin klo 22-03. Kyseinen ihminen ilmoitti tyytyväisenä saavansa VIP lipun ja jos se ei luonnistu, tuttu järkkäri kuulemma lupasi tämän tuhatpäisen ihmismassan läpi runnoa ystäväni eturiviin saakka. Vaikka stoorissa olisikin jotain perää, alkoi olla jonkin asteista selittämisen makua. Aloitetaanpa...
A) Iron Maidenin sivuilla ei näy minkäänlaista merkintää tästä keikasta (ja joo varmasti tähänkohtaan on helppo sanoa, että "mulla on sisäpiirin tietoa" mutta kumma ku on buukattu keikkakalenteri niin täyteen, ettei allekirjoittanut löydä sopivaa suomenkeikan rakoa sieltä millään sen yhden keikan lisäksi...)
B) esiintymisajankohta wtf? Vaikkahan esiintyisivät ruissalossa, ei sielläkään saa paljon klo 12 jälkeen esiintyä jo pelkän meluhaitan takia. Sitäpaitsi kuvittelepa itse vetäväsi viisituntinen setti. Siinä ei riitä biisit, eikä fyysinen kunto ja saatika nyt joillekin räkänokille Suomeen valmistella moinen settilista. Huhhuh.
C) VIP lipun vielä ymmärtäisi. Sillä pääsisi varmaan aidan ja lavan väliin katsomaan keikkaa ainakin kolmen ensimmäisen biisin ajaksi kuvaajien kanssa. Ja sittemmin saisi varmaan sivummalta seurailla.. En tiedä, en ole ollut VIP noin suuren bändin keikalla. mutta sitten...
D) JOKAINEN kokenut järkkäri tietää, että tuhatpäisen ihmismassan läpi EI saa tungettua kahta räkänokkaa eturiviin. Bullshit! Vannoutuneet fanit ovat jonottaneet päiväkaupalla eturivin paikkoja. Nälkiintyneinä, auringon polttamina ja säkällä vielä vessahätäisinä ja heikkoina eturiviläiset antavat aika lujaa pataan jopa järkkärille, jos eturivin paikka on uhattuna. En sitten tiedä kuinka reunalle eturiviin meinasivat saada tungettua, mutta samat säännöt pätee.
Päivän epistolana on siis tämä: Ärsyttää, kun ihmiset kehittää skeidaa päästänsä, jotta saisivat kadehdintaa, respectiä.. en minä tiedä mitä ne edes hakee näillä stooreillansa.
Samaa näkee facebookissa joka päivä. "Voi ku mun mp3 soitin hajos..." "Mullapa onki IPodi ja siinä on 1300gigaa tilaa ;)" jaa?
Tai sitten tää toinen, kun ihmiset lähtee etelään. Olen onnellinen heidän puolestaan, mutta en sitten taas ymmärrä sitä, että kun valitellaan kylmyyttä... "Täälläpä onkin +50astetta ja aurinko paistaa ja viina on halapaa ;)"
Mitä tällä haetaan?
Tää ranttaus on ehkä vähän tunnepohjainen jälleen, kun sellainen tietynlainen tarinan suurentelu ja ehkä jonkin asteinen valehtelu tuppaa ärsyttämään. Tietenkin hyvä tarinankertoja värittää aina tarinaansa hiukan, mutta riippuu sitten taas tarinan pointista... Jos tarinan tarkoitus on olla hauska, mikäs siinä. Mutta jos sen tarkoitus on saada aikaan jonkinlaista mustasukkaisuutta tai muuta negatiivista tunnetta, en ymmärrä näiden tarinoiden perimmäinen tarkoitus on.
Flunssahuuruinen bloggaaja jatkaa päivän kulkua. Namnam.
En tiedä johtuuko tämä ihmisten tarpeesta päteä tai tulla huomioiduksi vai molemmista... Itse olen niin sinut itseni kanssa, että koen kadehtimisen turhaksi ajanvietteeksi.
Lähinnä tämä ajatus kumpusi siitä, että valehdellaan päin naamaa, jotta edes jonkinlaisen reaktion saisi puristettua... Kuulin tässä juuri, että Iron Maiden (bändi muutettu) on tulossa keikalle yllätysesiintyjäksi jollekin festarille Turkuun ja aikovat vetää kuulemma viisituntisen setin klo 22-03. Kyseinen ihminen ilmoitti tyytyväisenä saavansa VIP lipun ja jos se ei luonnistu, tuttu järkkäri kuulemma lupasi tämän tuhatpäisen ihmismassan läpi runnoa ystäväni eturiviin saakka. Vaikka stoorissa olisikin jotain perää, alkoi olla jonkin asteista selittämisen makua. Aloitetaanpa...
A) Iron Maidenin sivuilla ei näy minkäänlaista merkintää tästä keikasta (ja joo varmasti tähänkohtaan on helppo sanoa, että "mulla on sisäpiirin tietoa" mutta kumma ku on buukattu keikkakalenteri niin täyteen, ettei allekirjoittanut löydä sopivaa suomenkeikan rakoa sieltä millään sen yhden keikan lisäksi...)
B) esiintymisajankohta wtf? Vaikkahan esiintyisivät ruissalossa, ei sielläkään saa paljon klo 12 jälkeen esiintyä jo pelkän meluhaitan takia. Sitäpaitsi kuvittelepa itse vetäväsi viisituntinen setti. Siinä ei riitä biisit, eikä fyysinen kunto ja saatika nyt joillekin räkänokille Suomeen valmistella moinen settilista. Huhhuh.
C) VIP lipun vielä ymmärtäisi. Sillä pääsisi varmaan aidan ja lavan väliin katsomaan keikkaa ainakin kolmen ensimmäisen biisin ajaksi kuvaajien kanssa. Ja sittemmin saisi varmaan sivummalta seurailla.. En tiedä, en ole ollut VIP noin suuren bändin keikalla. mutta sitten...
D) JOKAINEN kokenut järkkäri tietää, että tuhatpäisen ihmismassan läpi EI saa tungettua kahta räkänokkaa eturiviin. Bullshit! Vannoutuneet fanit ovat jonottaneet päiväkaupalla eturivin paikkoja. Nälkiintyneinä, auringon polttamina ja säkällä vielä vessahätäisinä ja heikkoina eturiviläiset antavat aika lujaa pataan jopa järkkärille, jos eturivin paikka on uhattuna. En sitten tiedä kuinka reunalle eturiviin meinasivat saada tungettua, mutta samat säännöt pätee.
Päivän epistolana on siis tämä: Ärsyttää, kun ihmiset kehittää skeidaa päästänsä, jotta saisivat kadehdintaa, respectiä.. en minä tiedä mitä ne edes hakee näillä stooreillansa.
Samaa näkee facebookissa joka päivä. "Voi ku mun mp3 soitin hajos..." "Mullapa onki IPodi ja siinä on 1300gigaa tilaa ;)" jaa?
Tai sitten tää toinen, kun ihmiset lähtee etelään. Olen onnellinen heidän puolestaan, mutta en sitten taas ymmärrä sitä, että kun valitellaan kylmyyttä... "Täälläpä onkin +50astetta ja aurinko paistaa ja viina on halapaa ;)"
Mitä tällä haetaan?
Tää ranttaus on ehkä vähän tunnepohjainen jälleen, kun sellainen tietynlainen tarinan suurentelu ja ehkä jonkin asteinen valehtelu tuppaa ärsyttämään. Tietenkin hyvä tarinankertoja värittää aina tarinaansa hiukan, mutta riippuu sitten taas tarinan pointista... Jos tarinan tarkoitus on olla hauska, mikäs siinä. Mutta jos sen tarkoitus on saada aikaan jonkinlaista mustasukkaisuutta tai muuta negatiivista tunnetta, en ymmärrä näiden tarinoiden perimmäinen tarkoitus on.
Flunssahuuruinen bloggaaja jatkaa päivän kulkua. Namnam.
14.2.2011
"Tervetuloa ravintolavaunuun..."
Jotenki tuli niinniin silmäänkustu olo eilen, kun matkustin taas vaihteeksi junalla. Juna oli tampere-seinäjoki välillä ammuttu täyteen, eikä ollu edes istumapaikkaa. Noh, matkahan meni sinänsä hyvin, mutta jo toijalan paikkeilla ajattelin siirtyä ravintolavaunuun ettei tarvitse sitten tampereen ruuhkan jälkeen yrittää ängetä....
Voi jesses...
Ravintolavaunuhan on lähes aina täynnä. Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Mutta sitä en ymmärrä, että miksi vr ei osaa palkata paineensietokykyisempiä asiakaspalvelijoita? Kärttyinen n. 50v ämmä (oikee oikia ämmä) otti minut vastaan kurttuisella otsan rypistyksellä ja sanasta sanaan: "NOH? mitäs sä haluut?" kaakaota ajattelin... "no se on sit kans tosi kuumaa se kaakao että nih..."
Anteeksi että halusin kaakaota! Sain kaakaota ja mietin että mihinkähän siinä vaunussa mahtuisi istumaan: "No täällä on kyllä aika täyttä, että voisit siirtyä lipittelemään johonki muualle täältä."
Ymmärrän, että on täyttä. Ymmärrän että on pinna kireällä ja ymmärrän että ei ole kivaa tarjoilla kaljaa kännisille snoukkapojille, mutta asiakaspalvelijan EI KUULU tuolla tavalla kommentoida asiakkaille. En normaalisti tee numeroa mistään moisesta, mutta onhan tässä jo veeärrän aikatauluista valitettu pari vuotta, että miksei ravintolavaunuistakin välillä...
Anyway, kaakao oli ensinnäkin laimeaa, eikä siinä ollut kupin päällistä, joten ensimmäisessä mutkassa kaakao roiskui yltympäriinsä...
Onhan se totta, että vanhemmat ihmiset palvelevat iän tuoman kokemuksen avulla ja osaavat asiansa, mutta sitten kun yhdistetään "Minulla on oikeuteni, perkeleen nuoriso"-vanhus ja täpötäysi ravintolavaunu, vr voisi ehkä harkita nuorempien työntekijöiden palkkaamista.
On totta, että eivät ne nuoremmatkaan aina osaa kiltisti olla, mutta paljon mielummin asioin pirtsakan huithapelin kanssa kuin vanhan ja kyllääntyneen, joka katsoo minua kuin tuhlaisin hänen kallista aikaansa ja olisin yksi niistä "perkeleen huligaaninuorista". MURH
Voi jesses...
Ravintolavaunuhan on lähes aina täynnä. Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Mutta sitä en ymmärrä, että miksi vr ei osaa palkata paineensietokykyisempiä asiakaspalvelijoita? Kärttyinen n. 50v ämmä (oikee oikia ämmä) otti minut vastaan kurttuisella otsan rypistyksellä ja sanasta sanaan: "NOH? mitäs sä haluut?" kaakaota ajattelin... "no se on sit kans tosi kuumaa se kaakao että nih..."
Anteeksi että halusin kaakaota! Sain kaakaota ja mietin että mihinkähän siinä vaunussa mahtuisi istumaan: "No täällä on kyllä aika täyttä, että voisit siirtyä lipittelemään johonki muualle täältä."
Ymmärrän, että on täyttä. Ymmärrän että on pinna kireällä ja ymmärrän että ei ole kivaa tarjoilla kaljaa kännisille snoukkapojille, mutta asiakaspalvelijan EI KUULU tuolla tavalla kommentoida asiakkaille. En normaalisti tee numeroa mistään moisesta, mutta onhan tässä jo veeärrän aikatauluista valitettu pari vuotta, että miksei ravintolavaunuistakin välillä...
Anyway, kaakao oli ensinnäkin laimeaa, eikä siinä ollut kupin päällistä, joten ensimmäisessä mutkassa kaakao roiskui yltympäriinsä...
Onhan se totta, että vanhemmat ihmiset palvelevat iän tuoman kokemuksen avulla ja osaavat asiansa, mutta sitten kun yhdistetään "Minulla on oikeuteni, perkeleen nuoriso"-vanhus ja täpötäysi ravintolavaunu, vr voisi ehkä harkita nuorempien työntekijöiden palkkaamista.
On totta, että eivät ne nuoremmatkaan aina osaa kiltisti olla, mutta paljon mielummin asioin pirtsakan huithapelin kanssa kuin vanhan ja kyllääntyneen, joka katsoo minua kuin tuhlaisin hänen kallista aikaansa ja olisin yksi niistä "perkeleen huligaaninuorista". MURH
7.2.2011
rahankäyttö ja sen käyttämättömyys
Jälleen kerran puhe rahasta, koska se pyörittää maailmaa.
aina joka paikas hehkutetaan, että anna lahjoituksia ja rahaa ja jee afrikan nälkäiset lapset, veteraanit, köyhät, mamut lässynlässyn lää rahaasi tarvitaan...
ja sit sähköposti tulvii ilmoituksia, et "osallistu arvontaan, saat 100 000euroa/ palkinnon arvo 59 999 euroa!!! voita taulutelkkari, voita!!!"
eiks olis vaan reilumpaa, jos nämä sähköpostiheebot vaan kohtais toisensa ja lehdet ja muut rikkaat jakelis sen ylimääräisen rahansa (jos sellaista nyt oikeasti on olemassakaan..) niille köyhille ja vaivaisille.
näin meidän muiden ei tarvitsis sietää mahdollista huonoa omaatuntoa, ärtymystä tai edes roskapostia.
ja joojoo, aina sitä voi ajatella että "Minäkin tarvitsen rahaa, minä haluan osallistua" mutta oikeesti... kuinka moni näistä roskaposteista on ikinä hyötyny yhtään mitään, varsinki ku aina pitää tilata jotain ennenku voi osallistua koko arvontaan...
ja sit sähköposti tulvii ilmoituksia, et "osallistu arvontaan, saat 100 000euroa/ palkinnon arvo 59 999 euroa!!! voita taulutelkkari, voita!!!"
eiks olis vaan reilumpaa, jos nämä sähköpostiheebot vaan kohtais toisensa ja lehdet ja muut rikkaat jakelis sen ylimääräisen rahansa (jos sellaista nyt oikeasti on olemassakaan..) niille köyhille ja vaivaisille.
näin meidän muiden ei tarvitsis sietää mahdollista huonoa omaatuntoa, ärtymystä tai edes roskapostia.
ja joojoo, aina sitä voi ajatella että "Minäkin tarvitsen rahaa, minä haluan osallistua" mutta oikeesti... kuinka moni näistä roskaposteista on ikinä hyötyny yhtään mitään, varsinki ku aina pitää tilata jotain ennenku voi osallistua koko arvontaan...
lottovimma
"Lotossa nyt jättipotti SEITSEMÄNMILJOONAA EUROA!"
Siinä samassa saa kuunnella koulussa, kaduilla, kioskeilla, kaupassa ja facebookissa kuinka nyt pitäis äkkiä lotota niin vois jopa voittaa paljonki rahaa. Joka tuutissa ihmiset himoitsee sitä seitsemää miljoonaa.
Onko se niinku niin, että ihmiset ei vaan halua sitä miljoonaa tai 600 000 euroa käteensä, vai miksi siitä ei sitten tehdä yhtä suurta haloota?
Sitä paitsi kun koko kansa lottoaa, on todella paljon pienempi mahdollisuus saada se päävoitto verrattuna normaaliin lottopäivään.
Ylipäänsä koko lottoaminen on mun mielestä vähän mysteeri, mut siitä kai tulee sanonta: "eletään toivossa." Mikäs siinä, ainahan se on kivaa voittaa, mutta pitääkö siitä tehdä niin suuri haloo?
Siinä samassa saa kuunnella koulussa, kaduilla, kioskeilla, kaupassa ja facebookissa kuinka nyt pitäis äkkiä lotota niin vois jopa voittaa paljonki rahaa. Joka tuutissa ihmiset himoitsee sitä seitsemää miljoonaa.
Onko se niinku niin, että ihmiset ei vaan halua sitä miljoonaa tai 600 000 euroa käteensä, vai miksi siitä ei sitten tehdä yhtä suurta haloota?
Sitä paitsi kun koko kansa lottoaa, on todella paljon pienempi mahdollisuus saada se päävoitto verrattuna normaaliin lottopäivään.
Ylipäänsä koko lottoaminen on mun mielestä vähän mysteeri, mut siitä kai tulee sanonta: "eletään toivossa." Mikäs siinä, ainahan se on kivaa voittaa, mutta pitääkö siitä tehdä niin suuri haloo?
naisten erorituaali?
hyvin usein, kun mies jättää naisen, tämä nainen menee ja leikkaa tukkansa... mikähän siinä on?
tai rupesin vaan miettimään, että mun tuttavapiirissä on ehkä yks tai kaks mimmiä, jotka ei ole tehny tukalleen mitään radikaalia eron jälkeen. varsinkin jos on tullu jätetyksi.
ehkä vähän synkkä aihe pohdittavaksi, mutta tuli vaan mieleen..
yrittääkö naiset hakea kontrolloitua muutosta vai...? ja sitten ne väittää että sillä miehellä... tai miehettömyydellä ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa. ehkä sillä ei aina ole... muttakun näitä tapauksia alkaa olemaan kymmenittäin, niin heräsi ajatus..
tai rupesin vaan miettimään, että mun tuttavapiirissä on ehkä yks tai kaks mimmiä, jotka ei ole tehny tukalleen mitään radikaalia eron jälkeen. varsinkin jos on tullu jätetyksi.
ehkä vähän synkkä aihe pohdittavaksi, mutta tuli vaan mieleen..
yrittääkö naiset hakea kontrolloitua muutosta vai...? ja sitten ne väittää että sillä miehellä... tai miehettömyydellä ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa. ehkä sillä ei aina ole... muttakun näitä tapauksia alkaa olemaan kymmenittäin, niin heräsi ajatus..
ostoskärrykortti
kuka on puolesta? MINÄ!
varsinkin ennen joulua kaupat alkaa olla pullollaan eri-ikäisiä ostoskärryjen käyttäjiä ja toisinaan tilanteet voivat olla jopa vaarallisia, vähintäänkin ärsyttäviä.
jengi kaahailee, pysähtelee ja työntelee ympäriinsä liian raskaita, hallitsemattomia kärryjä. varsinkin kärryjen kans tosi hankalia tilanteita on "kumpi väistää" tilanteet. siinähän voi pian lähtiä henki. :D
vähänniinku ajokortti... voitais säästää monia varpaita ja hermoja, jos kaikki osais käyttäytyä kärryjensä kanssa. ja esim. maitohyllyn viereen sellanen max 2min pysäköinti ois paikallaan...
varsinkin ennen joulua kaupat alkaa olla pullollaan eri-ikäisiä ostoskärryjen käyttäjiä ja toisinaan tilanteet voivat olla jopa vaarallisia, vähintäänkin ärsyttäviä.
jengi kaahailee, pysähtelee ja työntelee ympäriinsä liian raskaita, hallitsemattomia kärryjä. varsinkin kärryjen kans tosi hankalia tilanteita on "kumpi väistää" tilanteet. siinähän voi pian lähtiä henki. :D
vähänniinku ajokortti... voitais säästää monia varpaita ja hermoja, jos kaikki osais käyttäytyä kärryjensä kanssa. ja esim. maitohyllyn viereen sellanen max 2min pysäköinti ois paikallaan...
vanhoja tekstejä facebookista.
ajattelin liittää nämä tänne blogiin kans tänään :) aloitetaan vaikka tällä yhdellä :)
tämän nimi on "hei olen anni ja en osaa käyttäytyä soveliaasti facebookissa"
tämän nimi on "hei olen anni ja en osaa käyttäytyä soveliaasti facebookissa"
"tykkää tästä, jos haluat viettää kanssani edes yhden päivän vuonna 2011"
"tykkää tästä, jos halaisit minua"
"tykkää tästä jos......"
"jorma on antanut sinulle sydämen/treffipyynnön/suutelupyynnön etc"
"lähetä tämä viesti eteenpäin ystävillesi, muuten kuolet!"
"lähetä tämä viesti eteenpäin ystävillesi, katso montako saat takaisin. jos et saa yhtäkään, olet paska ystävä!"
taas tuli yks näistä tilanteista.
"oonko mä tehny sulle jotain pahaa, kun sä et ikinä tykkää mun 'tykkää tästä jos...' -päivityksistä?"
...
no et ole!!! onko se niin väärin, jos mä henkilökohtaisesti koen tollaiset postit ja hömpötykset typerinä huomionkerjäyksinä?
siis joo en tuomitse ihmisiä, jotka niitä käyttää ja näin, mutta itse en niitä halua käyttää, koska pidän niitä lapsellisina ja aikaa tuhlaavina. okei, oon paraskin puhuja ku tänäänki vaan tuhlannu aikaani facebookis :D
mutta siis anyway. en tiedä pitäiskö nykyään ruveta oikee esittelemään itsensä, että
"hei, olen anni. en tykkää facebookin turhista kyselyistä, en lähetä enkä vastaanota sydämiä tai kiertoviestejä. tämä ei ole mikään henkilökohtainen asia, lähinnä vain oma kannanotto ja mielipide. oltaisko kavereita?"
eli
ihmiset, jos te ette saa haleja ja sydämmiä ja pusuja ja tykkäyksiä tarpeeksi, kasvakaa sen vaiheen yli niinku me kaikki muutkin ollaan kasvettu! mutta ÄLKÄÄ ruvetko kyselemään niiden tykkäyksien perään niinku jokku hoo moilaset! :D
"tykkää tästä, jos halaisit minua"
"tykkää tästä jos......"
"jorma on antanut sinulle sydämen/treffipyynnön/suutelupyynnön etc"
"lähetä tämä viesti eteenpäin ystävillesi, muuten kuolet!"
"lähetä tämä viesti eteenpäin ystävillesi, katso montako saat takaisin. jos et saa yhtäkään, olet paska ystävä!"
taas tuli yks näistä tilanteista.
"oonko mä tehny sulle jotain pahaa, kun sä et ikinä tykkää mun 'tykkää tästä jos...' -päivityksistä?"
...
no et ole!!! onko se niin väärin, jos mä henkilökohtaisesti koen tollaiset postit ja hömpötykset typerinä huomionkerjäyksinä?
siis joo en tuomitse ihmisiä, jotka niitä käyttää ja näin, mutta itse en niitä halua käyttää, koska pidän niitä lapsellisina ja aikaa tuhlaavina. okei, oon paraskin puhuja ku tänäänki vaan tuhlannu aikaani facebookis :D
mutta siis anyway. en tiedä pitäiskö nykyään ruveta oikee esittelemään itsensä, että
"hei, olen anni. en tykkää facebookin turhista kyselyistä, en lähetä enkä vastaanota sydämiä tai kiertoviestejä. tämä ei ole mikään henkilökohtainen asia, lähinnä vain oma kannanotto ja mielipide. oltaisko kavereita?"
eli
ihmiset, jos te ette saa haleja ja sydämmiä ja pusuja ja tykkäyksiä tarpeeksi, kasvakaa sen vaiheen yli niinku me kaikki muutkin ollaan kasvettu! mutta ÄLKÄÄ ruvetko kyselemään niiden tykkäyksien perään niinku jokku hoo moilaset! :D
5.2.2011
Seuraan tuppaajat vs. suomalainen kohteliaisuus
On ollu nyt viime viikonloppuna tapetilla aika paljon tämä aihe mun elämässä, mutta toisaalta... Onpa aihe ollu olemassa jo varmaan muinaisten roomalaisten aikaan.
Mielestäni tuppaajia on kahta lajia. On töykeitä ja kohteliaita tuppaajia ja itseäni ainakin kohteliaana ihmisenä ärsyttää enemmän sellainen kohtelias tuppaaminen. Selitän kohta miksi.
Kohtelias tuppaaja kysyy yleensä ensin. Yleisiä lauseita on: "Saaks sinne tulla mukaan? Mäki tahtoisin tulla, mut haluutteko te mut sinne? Voisinks mä soittaa kotiin ja kysyä saanks mä lisää aikaa? (okei tää oli 5-vuotiaan versio) Sopiiks et mä jään yöks? Saanks mä sulta kyydin?" Yleensä kohteliaat seuraantuppaajat tunkeilevat muillakin elämän alueilla samaa kaavaa käyttäen: "Hei saanks mä toisenki jätskin? Onks teillä mitään ruokaa? Mä aattelin nyt mennä suihkuun, eikai haittaa vaikka kaikki nukkuu jo? Voisiksä vippaa vitosen? Voisiksä lainata jotai paitaa? Saanksmä käyttää sun konetta?"
Kohtelijan tuppaajan tapauksessa suomalainen kohteliaisuus ei yleensä anna periksi sanoa missään vaiheessa EI!!! Ja sitten taas joskus, kun suomalainen kerää kaiken rohkeutensa ja sanoo "no et... koska mulla olis vähä muuta tekemistä tänään..." niin kohtelias tuppaaja todennäköisesti menee hiukan hämilleen, loukkaantuu tai ottaa asian niinkuin normaali ihminen. Toisaalta tänään ranttaukseni aiheena eivät ole normaalit ihmiset, vaan idiootit. Itse olen koko pienen elämäni harrastanut pientä tunnustelua, josko saisin karkkipussista yhden vihreän karkin tms, mutta minua lähinnä ärsyttää kun suomalaiset eivät osaa sanoa suoraan ei, vaan vastaavat aina kohteliaasti: "Noh... kai se sit käy..."
Miksi tuppaajille ei ole opetettu normaalia käyttäytymiskoodia pienestä pitäen?
Sitten toinen kategoria: röyhkeät tuppaajat.
"Tota... mun pitäis varmaan pikkuhiljaa lähtee siivoomaan. Oli kivaa ja näin..." tähän röyhkeä tuppaaja toteaa: "Okei. Mä voin tulla sun kans sun kämpälle ja katotaa leffa."
Röyhkeä tuppaaja ei enää edes kysy, vaan jotenkin vain olettaa että tottakai hän on kutsuttu nukkumaan viereesi, syömään ruokasi ja jakamaan elämääsi. Omasta mielestäni röyhkeälle tuppaajalle on helpompi sanoa ei, kuin kohteliaalle tuppaajalle. Röyhkeä tuppaaja tuntuu toisinaan oikein kerjäävän verta nenästään, kun ei ymmärrä pientä vihjettä ja se ei jätä minulle muuta vaihtoehtoa, kuin vain sanoa ei.
Again: Miksei tuppaajille ole opetettu normaalia käyttäytymiskoodia??? Mikä lapsenkasvattajissa on vikana, vai onko tämä vain jokin omituinen luonnevika? Koirakin lopetetaan, jos sen luonnevika alkaa käymään ihmisten hermoille. Kai..
Ja tällä kertaa nämä tapaukset on otettu suoraan elämästä eikä niissä edes ole kärjistystä. Mutta sen myönnän, että ehkä yksipuolinen mielipiteeni ei ihan kaikkien kohdalla ole aukoton teoria... Sitäpaitsi ehkä jotkut ihmiset tykkäävät, kun on koira joka seuraa mukana jokaisessa elämän tilanteessa. Mutta itse en siitä tykkää, enkä sellaista jaksa kauaa katsella. Siinä menee kunnioitus ihmistä kohtaan jos jatkuvasti pitää olla roikkumassa minun tai muiden hioissa kiinni.
Tuppaajat, hankkikaa pallit ja oma elämä!
Mielestäni tuppaajia on kahta lajia. On töykeitä ja kohteliaita tuppaajia ja itseäni ainakin kohteliaana ihmisenä ärsyttää enemmän sellainen kohtelias tuppaaminen. Selitän kohta miksi.
Kohtelias tuppaaja kysyy yleensä ensin. Yleisiä lauseita on: "Saaks sinne tulla mukaan? Mäki tahtoisin tulla, mut haluutteko te mut sinne? Voisinks mä soittaa kotiin ja kysyä saanks mä lisää aikaa? (okei tää oli 5-vuotiaan versio) Sopiiks et mä jään yöks? Saanks mä sulta kyydin?" Yleensä kohteliaat seuraantuppaajat tunkeilevat muillakin elämän alueilla samaa kaavaa käyttäen: "Hei saanks mä toisenki jätskin? Onks teillä mitään ruokaa? Mä aattelin nyt mennä suihkuun, eikai haittaa vaikka kaikki nukkuu jo? Voisiksä vippaa vitosen? Voisiksä lainata jotai paitaa? Saanksmä käyttää sun konetta?"
Kohtelijan tuppaajan tapauksessa suomalainen kohteliaisuus ei yleensä anna periksi sanoa missään vaiheessa EI!!! Ja sitten taas joskus, kun suomalainen kerää kaiken rohkeutensa ja sanoo "no et... koska mulla olis vähä muuta tekemistä tänään..." niin kohtelias tuppaaja todennäköisesti menee hiukan hämilleen, loukkaantuu tai ottaa asian niinkuin normaali ihminen. Toisaalta tänään ranttaukseni aiheena eivät ole normaalit ihmiset, vaan idiootit. Itse olen koko pienen elämäni harrastanut pientä tunnustelua, josko saisin karkkipussista yhden vihreän karkin tms, mutta minua lähinnä ärsyttää kun suomalaiset eivät osaa sanoa suoraan ei, vaan vastaavat aina kohteliaasti: "Noh... kai se sit käy..."
Miksi tuppaajille ei ole opetettu normaalia käyttäytymiskoodia pienestä pitäen?
Sitten toinen kategoria: röyhkeät tuppaajat.
"Tota... mun pitäis varmaan pikkuhiljaa lähtee siivoomaan. Oli kivaa ja näin..." tähän röyhkeä tuppaaja toteaa: "Okei. Mä voin tulla sun kans sun kämpälle ja katotaa leffa."
Röyhkeä tuppaaja ei enää edes kysy, vaan jotenkin vain olettaa että tottakai hän on kutsuttu nukkumaan viereesi, syömään ruokasi ja jakamaan elämääsi. Omasta mielestäni röyhkeälle tuppaajalle on helpompi sanoa ei, kuin kohteliaalle tuppaajalle. Röyhkeä tuppaaja tuntuu toisinaan oikein kerjäävän verta nenästään, kun ei ymmärrä pientä vihjettä ja se ei jätä minulle muuta vaihtoehtoa, kuin vain sanoa ei.
Again: Miksei tuppaajille ole opetettu normaalia käyttäytymiskoodia??? Mikä lapsenkasvattajissa on vikana, vai onko tämä vain jokin omituinen luonnevika? Koirakin lopetetaan, jos sen luonnevika alkaa käymään ihmisten hermoille. Kai..
Ja tällä kertaa nämä tapaukset on otettu suoraan elämästä eikä niissä edes ole kärjistystä. Mutta sen myönnän, että ehkä yksipuolinen mielipiteeni ei ihan kaikkien kohdalla ole aukoton teoria... Sitäpaitsi ehkä jotkut ihmiset tykkäävät, kun on koira joka seuraa mukana jokaisessa elämän tilanteessa. Mutta itse en siitä tykkää, enkä sellaista jaksa kauaa katsella. Siinä menee kunnioitus ihmistä kohtaan jos jatkuvasti pitää olla roikkumassa minun tai muiden hioissa kiinni.
Tuppaajat, hankkikaa pallit ja oma elämä!
1.2.2011
Horoskooppimerkit...
Myönnetään, saatan aikani kuluksi joskus lukea päivähoroskooppeja iltapäivälehdistä tai muista vastaavista, mutta oikeasti... Kuka hemmetti niihin uskoo?
Luonnehoroskoopit osuukin yleensä hämmästyttävän oikeaan ja niitä saatan jopa kunnioittaakin jollain asteella. En kuitenkaan vie tätä asiaa hulluuteen asti, eli en usko että en härkänä tule toimeen leijonien kanssa vai kuinka se nyt menikään...
Itse olen tosiaan härkä. Tuppaa vain ärsyttämään, kun jotkut naiset (ja miksei miehetkin) ottaa vähän turhan vakavasti jonkin cosmopolitanin mieshoroskoopin ja sitten penikoi facebookin statuspäivityksissä kuinka horoskooppi nyt sanoi että jere pettää sinua tässä kuussa. WTF?!
Miksi pitää aiheuttaa ihmisissä tällaista massapaniikkia ja painaa tuollaista soopaa lehtiin? Tai miksi pitää edes aiheuttaa massakusetusta ja laittaa "lottoa tänään" -juttuja lehtiin? Kuka simppu siinä voittaa yhtikäs mitään, kun sanotaan että rakkauden tuulet eivät nyt oikein puhalla...
Horoskooppi paradoksi: "Älä usko tämän päivän horoskooppiin."
Luonnehoroskoopit osuukin yleensä hämmästyttävän oikeaan ja niitä saatan jopa kunnioittaakin jollain asteella. En kuitenkaan vie tätä asiaa hulluuteen asti, eli en usko että en härkänä tule toimeen leijonien kanssa vai kuinka se nyt menikään...
Itse olen tosiaan härkä. Tuppaa vain ärsyttämään, kun jotkut naiset (ja miksei miehetkin) ottaa vähän turhan vakavasti jonkin cosmopolitanin mieshoroskoopin ja sitten penikoi facebookin statuspäivityksissä kuinka horoskooppi nyt sanoi että jere pettää sinua tässä kuussa. WTF?!
Miksi pitää aiheuttaa ihmisissä tällaista massapaniikkia ja painaa tuollaista soopaa lehtiin? Tai miksi pitää edes aiheuttaa massakusetusta ja laittaa "lottoa tänään" -juttuja lehtiin? Kuka simppu siinä voittaa yhtikäs mitään, kun sanotaan että rakkauden tuulet eivät nyt oikein puhalla...
Horoskooppi paradoksi: "Älä usko tämän päivän horoskooppiin."
27.1.2011
Erikoistarjoukset opiskelijoille
Eerolla on viisi euroa rahaa. Hänen pitäisi pärjätä tällä rahalla koko loppukuukausi.
Eero haluaa ostaa paketin jauhelihaa (2,50e/400g) ja makaronia (1e/kg). Eero on jo tekemässä lähtöä kaupasta, kunnes huomaa tarjouksen joka on voimassa VAIN tällä viikolla.
KAKSI PAKETTIA JAUHELIHAA 4EUROA!!!
Herrajjumala siinähän säästää euron!! Äkkiä ostamaan jauhelihaa!
Eero ostaa kaksi pakettia jauhelihaa hyvillä mielin, kotona tajuaa että hänen pieneen makaronivuokaansa ei sovi kahta pakettia jauhelihaa ja että jauheliha menee huonoksi huomenna. Pakastinta EI ole. Tulipas siinä taas säästettyä..
Tässä oma näkemykseni nuorison säästämisestä. Ymmärrän kilohintojen ja tarjouskuponkien räknäämisen, jos ihmisellä oikeasti on kuusihenkinen perhe ruokittavanaan. Siinä säästää kymmeniä euroja kuukaudessa, jos oikeasti pelaa korttinsa oikein, mutta opiskelijat... Kannattaako ne viimeiset rahansa sitten kuitenkaan laittaa menemään, jos voi säästää euron ostamalla helvetisti purkkaa/munia/omenoita tai muuta sellaista, mitä ei välttämättä edes sillä hetkellä tarvitsisis niin paljon?
Kyllä sitä penniä voi venyttää mutta se tuntuu vähän typerältä maksaa euro, että voi säästää euron...
Ymmärsitkö? :D
Eero haluaa ostaa paketin jauhelihaa (2,50e/400g) ja makaronia (1e/kg). Eero on jo tekemässä lähtöä kaupasta, kunnes huomaa tarjouksen joka on voimassa VAIN tällä viikolla.
KAKSI PAKETTIA JAUHELIHAA 4EUROA!!!
Herrajjumala siinähän säästää euron!! Äkkiä ostamaan jauhelihaa!
Eero ostaa kaksi pakettia jauhelihaa hyvillä mielin, kotona tajuaa että hänen pieneen makaronivuokaansa ei sovi kahta pakettia jauhelihaa ja että jauheliha menee huonoksi huomenna. Pakastinta EI ole. Tulipas siinä taas säästettyä..
Tässä oma näkemykseni nuorison säästämisestä. Ymmärrän kilohintojen ja tarjouskuponkien räknäämisen, jos ihmisellä oikeasti on kuusihenkinen perhe ruokittavanaan. Siinä säästää kymmeniä euroja kuukaudessa, jos oikeasti pelaa korttinsa oikein, mutta opiskelijat... Kannattaako ne viimeiset rahansa sitten kuitenkaan laittaa menemään, jos voi säästää euron ostamalla helvetisti purkkaa/munia/omenoita tai muuta sellaista, mitä ei välttämättä edes sillä hetkellä tarvitsisis niin paljon?
Kyllä sitä penniä voi venyttää mutta se tuntuu vähän typerältä maksaa euro, että voi säästää euron...
Ymmärsitkö? :D
26.1.2011
Fruit of thought
Tuli tässä vaan mieleen kun rupesin muistelemaan mun farkkuhistoriaa...
Mitä rakkaammat ne housut tuntuu käyttäjälle olevan, sitä lähempää haaroväliä ne sitten ajan kanssa kuluu/repeää.
Mulla oli ollu jokku aivan kauheat mustat sammarit, ne repeilee ensin lahkeista, sit loppujen lopuksi polvista. Mutta tarpeen vaatiessa niistä saa vielä caprit tai shortsit. Mutta sitten juurikin ne ihanimmat farkut mitkä mulla oli, kului ja repeytyi haaroista. niistä ei saa enää mitään!
Hirvee elämä lapsella.
Mitä rakkaammat ne housut tuntuu käyttäjälle olevan, sitä lähempää haaroväliä ne sitten ajan kanssa kuluu/repeää.
Mulla oli ollu jokku aivan kauheat mustat sammarit, ne repeilee ensin lahkeista, sit loppujen lopuksi polvista. Mutta tarpeen vaatiessa niistä saa vielä caprit tai shortsit. Mutta sitten juurikin ne ihanimmat farkut mitkä mulla oli, kului ja repeytyi haaroista. niistä ei saa enää mitään!
Hirvee elämä lapsella.
25.1.2011
Selkäranka olis kiva..
Kondomista luopuminen vähentää masennusta!
Nyt sitten jo lasten ja vanhusten oikeesti... Jos masennuksen voi pelastaa sillä, että saa naida ilman kumeja, niin onko se masennus sittenkään ihan niin vakava sairaus?
Masennus on ollut mun elämässä aktiivisesti tapetilla jo ainakin viisi vuotta. Lähinnä seuraillut sivusta masennuksen eri vaiheita ja asteita ja loppujen lopuksi mullekin diagnosoitiin ns. "masennus" (alkuperäinen oire oli siis kipeät polvet hiihdon jälkeen!).
Masennus on mun mielestä jonkin asteinen epidemia tai loinen. Jossain ryhmässä yhdellä on masennus ja tämä sairaus paistaa siitä yhdestä yleensä todella pitkälle. Tietenkin riippuu ihmisestä itsestään miten se paistaa, mutta tarkkasilmäiset voivat näitä oireita huomata. Joissakin ihmisissä taas sokea apinakin voi masennuksen diagnosoida.
Tämä yksi tarvitsee kaiken tuen ja huomion, mitä vain ryhmä ehtii antamaan ja se ei tee hyvää ryhmähengelle. Loppujen lopuksi muutamat ryhmän jäsenet alkavat hiljaa mielessään diagnosoida jopa itseään: "olenko minä masentunut?" Toiset vastaavat tähän kysymykseen jämerästi: "no et ole!" ja osalla ajatus pyörii päässä... Ehkä olenkin...
Sosiaalisessa maailmassa ihmisillä on monia muitakin ryhmiä. Kun tämä orastava: "olenko masentunut" -ajatus työstää tiensä pienen ihmisen mieleen ja syntyy ajatus: "olen masentunut", siinä meillä on jälleen yksi masentunut, joka vaikuttaa moniin muihinkin ryhmiin. Ihanaa, eikö?
Itse tarkastelen masennusta vain teinimurkun näkökulmasta. En ole vielä ehtinyt elää kunnolliseen työelämään tai vanhainkotiin saakka. Mutta tämä samainen ongelma on tullut omalla kohdallani esille jo ainakin kolmessa ryhmässä ja aina on tapahtunut sama efekti. Vaikka lukion terveydenhoitaja minulle sanoikin jotain masennuksesta, kieltäydyn silti ajattelemasta masennusta sairautena.
Me olemme murkkuja. Toisinaan meitä masentaa. Se ei ole sairaus, se ei ole vika. Se on normaalia elämää. Toisinaan masentaa vähän kauemmin kuin pari päivää. Sekään ei ole vielä sairaus.
Ärsyttää tällainen oman imagon pönkittäminen... "Hei mä oon sit spesiaali ku mulla on tämmönen sairaus..." Ihan yhtälailla voitaisiin väittää, että "Hei mä oon sit spesiaali ku mulla on tämmönen sairaus ku idiotismi... Mä en aina tajuu, niin mun ei varmaan tarvi jaksaa jos mä en haluu.."
Ja tietenkin tämä näkökulma on todella kärjistetty vittuunnuksen johdosta ja tietenkään se ei ole ainut ja oikea näkökulma tähän aiheeseen. Pistää vaan pännimään niin pirusti, ku kohta ei enää voi varmaan junaankaan mennä ilman että joutuu käsittelemään aihetta. "Tässä inva-paikan vieressä on varattu viis paikkaa masentuneille"
Nyt sitten jo lasten ja vanhusten oikeesti... Jos masennuksen voi pelastaa sillä, että saa naida ilman kumeja, niin onko se masennus sittenkään ihan niin vakava sairaus?
Masennus on ollut mun elämässä aktiivisesti tapetilla jo ainakin viisi vuotta. Lähinnä seuraillut sivusta masennuksen eri vaiheita ja asteita ja loppujen lopuksi mullekin diagnosoitiin ns. "masennus" (alkuperäinen oire oli siis kipeät polvet hiihdon jälkeen!).
Masennus on mun mielestä jonkin asteinen epidemia tai loinen. Jossain ryhmässä yhdellä on masennus ja tämä sairaus paistaa siitä yhdestä yleensä todella pitkälle. Tietenkin riippuu ihmisestä itsestään miten se paistaa, mutta tarkkasilmäiset voivat näitä oireita huomata. Joissakin ihmisissä taas sokea apinakin voi masennuksen diagnosoida.
Tämä yksi tarvitsee kaiken tuen ja huomion, mitä vain ryhmä ehtii antamaan ja se ei tee hyvää ryhmähengelle. Loppujen lopuksi muutamat ryhmän jäsenet alkavat hiljaa mielessään diagnosoida jopa itseään: "olenko minä masentunut?" Toiset vastaavat tähän kysymykseen jämerästi: "no et ole!" ja osalla ajatus pyörii päässä... Ehkä olenkin...
Sosiaalisessa maailmassa ihmisillä on monia muitakin ryhmiä. Kun tämä orastava: "olenko masentunut" -ajatus työstää tiensä pienen ihmisen mieleen ja syntyy ajatus: "olen masentunut", siinä meillä on jälleen yksi masentunut, joka vaikuttaa moniin muihinkin ryhmiin. Ihanaa, eikö?
Itse tarkastelen masennusta vain teinimurkun näkökulmasta. En ole vielä ehtinyt elää kunnolliseen työelämään tai vanhainkotiin saakka. Mutta tämä samainen ongelma on tullut omalla kohdallani esille jo ainakin kolmessa ryhmässä ja aina on tapahtunut sama efekti. Vaikka lukion terveydenhoitaja minulle sanoikin jotain masennuksesta, kieltäydyn silti ajattelemasta masennusta sairautena.
Me olemme murkkuja. Toisinaan meitä masentaa. Se ei ole sairaus, se ei ole vika. Se on normaalia elämää. Toisinaan masentaa vähän kauemmin kuin pari päivää. Sekään ei ole vielä sairaus.
Ärsyttää tällainen oman imagon pönkittäminen... "Hei mä oon sit spesiaali ku mulla on tämmönen sairaus..." Ihan yhtälailla voitaisiin väittää, että "Hei mä oon sit spesiaali ku mulla on tämmönen sairaus ku idiotismi... Mä en aina tajuu, niin mun ei varmaan tarvi jaksaa jos mä en haluu.."
Ja tietenkin tämä näkökulma on todella kärjistetty vittuunnuksen johdosta ja tietenkään se ei ole ainut ja oikea näkökulma tähän aiheeseen. Pistää vaan pännimään niin pirusti, ku kohta ei enää voi varmaan junaankaan mennä ilman että joutuu käsittelemään aihetta. "Tässä inva-paikan vieressä on varattu viis paikkaa masentuneille"
23.1.2011
Isot tarrat
Mihin hemmettiin voi laittaa isoja tarroja? Ne on kuitenki sen verran hienoja (ainaki jotkut) että ne haluaisi laittaa näytille kunnolla johonkin, mutta siinä on sitten taas se juttu, että seinät ja muut pinnat... noh... Niistä pinnoista se tarra ei sitten tarpeen tullen lähde irti.
Sitten kaikki vähäpätöisemmät pinnat (kansiot, kirjat, laatikot, laukut...) ei ole tarpeeksi paljon näkyvillä ja äh.
20.1.2011
Olen ovi.
Olen sinun paras keksintösi, mutta silti suurin vihollisesi.
Minun kattani pääset huoneesta toiseen kuin itsestään. Saat tarvitsemasi yksityisyyden ja suojan, vessakäynnitkään eivät ole kiusallisia minun takiani. Mahdollistan nerokkaiden ovikylttien olemassaolon ja olen myös mainio paikka seinälipuille tai muille julisteille.
Mutta minulla on hintani.
Lyöt varpaasi kynnykseeni ja alareunaani tasaisin väliajoin. Minun tapani sanoa sinulle: "Olen olemassa. Ole minusta kiitollinen!" Murtunut varpaasi on ystävyytemme soihtu.
Nautin siitä tunteesta, kun lyöt kyynärvartesi kipeästi kahvaani. Mustelma on muisto minusta.
Kun juokset lasiovea vasten ja murrat nenäsi, minä tiedän kuinka paljon halusit päästä lävitseni ihanaan maisemaan, jonka minä tarjoan.
Jätä sormesi saranan väliin. Rakastan sitä.
Sinä olet minun rakkaani. Tavalla tai toisella minä sen sinulle aina osoitan, kun ehdit unohtaa minut.
(niin siis allekirjoittanut löi varpaansa oveen. ai saatana!)
Minun kattani pääset huoneesta toiseen kuin itsestään. Saat tarvitsemasi yksityisyyden ja suojan, vessakäynnitkään eivät ole kiusallisia minun takiani. Mahdollistan nerokkaiden ovikylttien olemassaolon ja olen myös mainio paikka seinälipuille tai muille julisteille.
Mutta minulla on hintani.
Lyöt varpaasi kynnykseeni ja alareunaani tasaisin väliajoin. Minun tapani sanoa sinulle: "Olen olemassa. Ole minusta kiitollinen!" Murtunut varpaasi on ystävyytemme soihtu.
Nautin siitä tunteesta, kun lyöt kyynärvartesi kipeästi kahvaani. Mustelma on muisto minusta.
Kun juokset lasiovea vasten ja murrat nenäsi, minä tiedän kuinka paljon halusit päästä lävitseni ihanaan maisemaan, jonka minä tarjoan.
Jätä sormesi saranan väliin. Rakastan sitä.
Sinä olet minun rakkaani. Tavalla tai toisella minä sen sinulle aina osoitan, kun ehdit unohtaa minut.
(niin siis allekirjoittanut löi varpaansa oveen. ai saatana!)
Ota vuoteesi ja KÄVELE!
Hidastelijoita on monenlaisia. Autolla hidastelijoita, ruuhkassa hidastelijoita, kassajonossa hidastelijoita, lähtöhidastelijoita... on myös jaarittelijoita, tupeksijoita, hitureita ja kaupungin työntekijöitä.
Näistä kaikista ryhmistä voisi tarinoida vähintään pienen eepoksen verran, sillä itsehän tarkastelen maailmaa kärsimättömän kiirehtijän näkökulmasta, mutta tänään ärsyttää vain nämä kaikkien huomioimat ruuhkakupeksijat.
Olin jo yläasteella sitä mieltä, että kaikkien laitosten käytäville pitäisi saada varman vakaa kaistaliikenne. Nopean liikenteen kaista, hitaan lampsimisen kaista ja pysähtyneiden jutustelijoiden kaista. Ja kaikki nämä kaistat tietenkin molempiin suuntiin eli yhteensä kuusi (6) kaistaa. Se helpottaisi ainakin nopeiden ihmisten matkaa huomattavasti.
Mikä ihmeen järki siinä on, että kun tietää itsekin hiihtävänsä hitaammin kuin etana kaarteessa, niin sitten pitää huojua koko tilan leveydeltä siinä kaikkien edessä? Tykkäävätkö nämä ihmiset vain siitä "jonon" ensimmäisen asemasta, kun eivät ikinä mihinkään jonoon muuten kerkiä? Jaaa sitte ku tällainen hiihtäjä tapaa kaverinsa (yleensä juuri siinä ahtaimmassa oviaukossa) niin tottakai siihen pitää jäädä jutustelemaan ja tsättäilemään, et mites päivä menee.
Tästä olen jo ehtinyt paasatakin facebookissakin... Näistä hitaista hiihtäjistä tulee välittömästi oven edessä pönöttäjiä ja heidän taakseen alkaa kertyä suuret ihmismassat. Ja Suomessahan kukaan ei uskalla/viitsi/halua olla töykeä ja huomauttaa että keskustelun voisi siirtää jonnekin muualle siitä väylältä.
Asian voisi kärjistää vaikka kuinka pitkälle. Mihin käytöstavat ovat jääneet? Ovatko nämä ihmiset yhteiskunnallisesti piittaamattomia? Onko heillä maanisdepressiivisiä oireita? Painaako reuma?
Mutta ei.
Mielestäni he ovat vain liian yksinkertaisia ihmisiä ymmärtämään järjestelmällisyyden hienoutta. Kävele, paska!
Okei, ehkä vähän kärjistin nytkin liikaa, mutta sellasta se pieni vitutus on, kun se oikein hiipii sieluun.
Näistä kaikista ryhmistä voisi tarinoida vähintään pienen eepoksen verran, sillä itsehän tarkastelen maailmaa kärsimättömän kiirehtijän näkökulmasta, mutta tänään ärsyttää vain nämä kaikkien huomioimat ruuhkakupeksijat.
Olin jo yläasteella sitä mieltä, että kaikkien laitosten käytäville pitäisi saada varman vakaa kaistaliikenne. Nopean liikenteen kaista, hitaan lampsimisen kaista ja pysähtyneiden jutustelijoiden kaista. Ja kaikki nämä kaistat tietenkin molempiin suuntiin eli yhteensä kuusi (6) kaistaa. Se helpottaisi ainakin nopeiden ihmisten matkaa huomattavasti.
Mikä ihmeen järki siinä on, että kun tietää itsekin hiihtävänsä hitaammin kuin etana kaarteessa, niin sitten pitää huojua koko tilan leveydeltä siinä kaikkien edessä? Tykkäävätkö nämä ihmiset vain siitä "jonon" ensimmäisen asemasta, kun eivät ikinä mihinkään jonoon muuten kerkiä? Jaaa sitte ku tällainen hiihtäjä tapaa kaverinsa (yleensä juuri siinä ahtaimmassa oviaukossa) niin tottakai siihen pitää jäädä jutustelemaan ja tsättäilemään, et mites päivä menee.
Tästä olen jo ehtinyt paasatakin facebookissakin... Näistä hitaista hiihtäjistä tulee välittömästi oven edessä pönöttäjiä ja heidän taakseen alkaa kertyä suuret ihmismassat. Ja Suomessahan kukaan ei uskalla/viitsi/halua olla töykeä ja huomauttaa että keskustelun voisi siirtää jonnekin muualle siitä väylältä.
Asian voisi kärjistää vaikka kuinka pitkälle. Mihin käytöstavat ovat jääneet? Ovatko nämä ihmiset yhteiskunnallisesti piittaamattomia? Onko heillä maanisdepressiivisiä oireita? Painaako reuma?
Mutta ei.
Mielestäni he ovat vain liian yksinkertaisia ihmisiä ymmärtämään järjestelmällisyyden hienoutta. Kävele, paska!
Okei, ehkä vähän kärjistin nytkin liikaa, mutta sellasta se pieni vitutus on, kun se oikein hiipii sieluun.
18.1.2011
svea-pipot ja nuorison rahakäsitys
Se alkoi hyvin pienestä. Ehkä muutamalla koulun lissulla oli musta tai pinkki pipo, jossa luki että svea.
Siinä rupesi miettimään, että onhan se ookoo olla suomenruotsalainen, mutta pitääkö sitä nyt jo pipossakin mainostaa?
Siitä muutaman viikon kuluttua svea pipoja alkoi olla jo joka kolmannen lacosteäijän päässä ja konsultoin asiaa ystäviltäni, että mitä iesusta tämä svea-villitys on. Kallis muotimerkki kuulemma.
Tänään sitten seikkailin Jim&Jillillä ja silmiini osui keltainen Svea pipo. Ihan uteliaisuuttani katsoin hintalappua...
Kuka hemmetti maksaa yli 20euroa jostain muotipiposta, joka on kaiken lisäksi RUMA?!
En sano, että itse olisin mikään penninvenyttäjä, mutta sillä rahalla saan itse viikon ruuat ja vielä jää ylikin...
Siinä rupesi sitten mietityttämään, että millainen käsitys kersoilla on rahasta tai että millainen käsitys kersojen vanhemmilla on muksujen rahankulutuksesta? En tarkoita kuulostaa omalta mummaltani, mutta en minä ole ikinä saanut vanhemmiltani määrättömästi rahaa shoppailuun.
Muutenkin alkaa jo naurattaa, kun itse leikin jollain parinkymmenen markan tamagotchilla muksuna ja nykyään lapsi ei voi saada kavereita koulussa ilman iPodia, Nokian kosketusnäytöllistä puhelinta (auta armias, jos ekaluokkalaisella ei ole kännykkää... sitä kiusaamisen määrää) ja muita härveleitä. Tunnen myötähäpeää lasten vanhempien puolesta ja tulen tuntemaan myötäsääliä, kun näiden muksujen pitäisi joskus pärjätä omillaan julmassa maailmassa.
Murh.
Siinä rupesi miettimään, että onhan se ookoo olla suomenruotsalainen, mutta pitääkö sitä nyt jo pipossakin mainostaa?
Siitä muutaman viikon kuluttua svea pipoja alkoi olla jo joka kolmannen lacosteäijän päässä ja konsultoin asiaa ystäviltäni, että mitä iesusta tämä svea-villitys on. Kallis muotimerkki kuulemma.
Tänään sitten seikkailin Jim&Jillillä ja silmiini osui keltainen Svea pipo. Ihan uteliaisuuttani katsoin hintalappua...
Kuka hemmetti maksaa yli 20euroa jostain muotipiposta, joka on kaiken lisäksi RUMA?!
En sano, että itse olisin mikään penninvenyttäjä, mutta sillä rahalla saan itse viikon ruuat ja vielä jää ylikin...
Siinä rupesi sitten mietityttämään, että millainen käsitys kersoilla on rahasta tai että millainen käsitys kersojen vanhemmilla on muksujen rahankulutuksesta? En tarkoita kuulostaa omalta mummaltani, mutta en minä ole ikinä saanut vanhemmiltani määrättömästi rahaa shoppailuun.
Muutenkin alkaa jo naurattaa, kun itse leikin jollain parinkymmenen markan tamagotchilla muksuna ja nykyään lapsi ei voi saada kavereita koulussa ilman iPodia, Nokian kosketusnäytöllistä puhelinta (auta armias, jos ekaluokkalaisella ei ole kännykkää... sitä kiusaamisen määrää) ja muita härveleitä. Tunnen myötähäpeää lasten vanhempien puolesta ja tulen tuntemaan myötäsääliä, kun näiden muksujen pitäisi joskus pärjätä omillaan julmassa maailmassa.
Murh.
Kaikki sanoi että aloita blogi...
... en aloittanut vaan ajattelin että paskat. Ei sitä kuitenkaan kukaan lue.
Nyt aloitin ja vetoan hetkelliseen mielenhäiriöön.
Nimi Idiotismi tulee jostain syvältä mielen sopukoista, mutta en vieläkään tiedä tarkoitanko sillä omaa idiotismiani vai muiden ihmisten idiotismia. Ehkä se selviää jossain vaiheessa.
Eipä näihin ikinä ole ensimmäisellä kerralla mitään painavaa sanottavaa. Varsinkin kun itse aloitin tämän kirjoittamisen ruokatunnilla... heh. Jatketaan tästä.
Nyt aloitin ja vetoan hetkelliseen mielenhäiriöön.
Nimi Idiotismi tulee jostain syvältä mielen sopukoista, mutta en vieläkään tiedä tarkoitanko sillä omaa idiotismiani vai muiden ihmisten idiotismia. Ehkä se selviää jossain vaiheessa.
Eipä näihin ikinä ole ensimmäisellä kerralla mitään painavaa sanottavaa. Varsinkin kun itse aloitin tämän kirjoittamisen ruokatunnilla... heh. Jatketaan tästä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)