Onko kolmiodraama pakollinen?

Tämä aihe on itselleni sinänsä ikuisuusaihe, koska virhe on jo tehty ja se on jäänyt ainiaaksi kaivelemaan hampaankoloon; Disneyn Pocahontas. Tai lähinnä se jatko-osa.
Kaikki me tiedämme, että jatko-osat yleisestikin on aivan hanurista ja että niiden katsominen on omalla vastuulla, mutta nyt käsikirjoituksessa on tehty vakava typo tai sitten käsikirjoittajat on ollu muuten vaan täysiä idiootteja!

Tarina lyhyesti:
John Smith, nöyrä unelmavävy, astuu uuteen maailmaan valmiina tappamaan villit intiaanit pois englannin valtaajien tieltä. Pocahontas tulee ja heti on rakkautta ensi silmäyksellä, jonka avulla estetään viha, sota ja yleinen eripura. Saanen huomauttaa, että Pocahontas oli valmis jopa kuolemaan Smithin puolesta. Anyway! Smith joutuu lähtemään englantiin pitkin hampain saatuaan luodin vatsaansa ja suurien hyvästien jälkeen tarina päättyy onnellisesti mutta kaihoisasti. Nyyh.
Noh. Jatko-osassa John Rolfe tulee ja kommellusten kautta vie Pocahontaksen Englantiin. Siellä tapahtuu kaikkea turhaa kuten mm. Rolfe vie neitokaisen tanssiaisiin ja antaa kultaisen kaulakorun ja muuta ihanaa. Who cares se oli kuitenkin vain jatko-osa.
Pointti on siinä, että kakkosen lopussa Smith tulee ja on onnellinen kun hänen elämänsä rakkaus on olemassa ja he voivat onnellisena elää elämänsä loppuun asti ja jee! Mutta MITÄ?! Eeei kelpaa Pocahonttakselle tämä, pitää vain valita se Rolfe sitten. MITÄ TAPAHTUI?!

Ykkösessä on rakennettuna ihana ikuista rakkautta suitsuttava tarina, mutta sitten kakkos osassa valitaan sukkahousupelle? Kyllä minä ymmärrän, että aina ei mene nallekarkit tasan ja että se pitää opettaa lapsille jo varhaisessa vaiheessa, mutta minä katson satuja sen takia, että ne ovat täysin epärealistisia eli SATUJA!
Kyllä ymmärrän senkin, että jokaisessa sadussa on se oma prinssinsä, johon pitää sitten rakastua, koska se vain näyttää nätimmältä paperilla, mutta taas tulee se mutta: EI NÄIN!
Toisaalta empä minä näissä Twilight kirjoissa/elokuvissakaan ymmärrä team jacobia yhtään, sillä itse olen aina sen alkuperäisen kannalla.

Näin.

Pocahontakselle John Smith,
Bellalle Edward ja
Ridgelle Taylor.
Näin sen maailman vain pitäisi maata, muttakun naiset nyt vain tykkää makailla kaikkien muidenkin kanssa. MURH!

Vieressä vielä pari aiheeseen liittyvää ja (toivottavasti) provosoivaa kuvaa.

Samperin rahan perässä juokseva vosu!

Ei näin.