Jo monien vuosikymmenien ajan rokkistarat ovat tienneet menestyksen avaimen: Keep your mouth shut!
Rokkarit ovat tiedostaneet, että ihmisiä ei kiinnosta heidän maailmanparannushöpinänsä. Ihmisiä kiinnostaa ainoastaan heidän kännitoilailunsa, panonsa ja suuren luokan rahakömmähdykset. Mutta sillä minuutilla, kun rokkari avaa suunsa kertoakseen maailman rauhasta tai huumeriippuvuudesta, rokkari ei ole enää rokkari.
On tietenkin poikkeuksia, mutta suunnilleen näin se menee.
Valitettavasti poppistarat eivät vielä ole oppineet tätä viihdyttävän artistin avainkeinoa pysyä markkinoilla. Esimerkiksi nimi, joka tuntuu olevan kaikkien huulilla jatkuvasti: Lady Gaga. Kun ensimmäistä kertaa kuulin Pokerfacen ajattelin oumaigaad taas näitä kiljukauloja saa sietää. Kuitenkin huomasin jossain vaiheessa, että Lady Gaga on kuitenkin aika hauska tapaus shokeeraavilla asuillaan ja lahjattomalla laulannallaan. Piristävää vaihtelua ja mahtavaa, kun kerrankin poppistara laulaa seksistä, juhlimisesta ja muusta turhasta. Ei aina kaiken tarvitse olla painavaa sanaa rakkaudesta ja vihasta.
Mutta sitten. Menin katsomaan neitosta livenä ja mitä... Joka samperin biisin jälkeen piti paasata n. vartin mittainen saarna ihmisyydestä, erilaisuudesta, seksistä, kuolleesta vaarista, jumalasta ja mitä kaikkea muuta. Ei minua kiinnosta! Tuntui kuin minua olisi huijattu! Keikan jälkeen en ajatellut koko asiaa niin suuresti ja aikaa kului muutama kuukausi. Sitten Lady Gagan uusi albumi alkoi tekemään tuloaan ja nyt Born this way biisi valtaa maailmaa. En minä halua tietää millainen olet oikeasti. Onhan se hieno tavoite yrittää saada kaikki maailman murrosikäiset tuntemaan olonsa kotoisaksi ja näin, mutta mielestäni se on poliitikkojen hommaa höpöttää kaiket päivät vakavista asioista. Ei lihabikineihin pukeutuvien ja lahjattomien poppitähtösten.
Neiti on myynyt itsensä maailmalle transseksuaalin maineen saavuttaneena vähäpukeisena futuristihuorana. Ei minua kiinnosta, mitä hänellä on sanottavaa moraalisista arvoista. Jos haluaisin kuunnella saarnoja, menisin kirkkoon.
Sama kaava on toistunut jo ties kuinka monen poppineitosen parissa. Tottakai yläasteikäiset ovat innoissaan, kun heidän idolinsa puhuvat muustakin, mutta he eivät olekaan vielä löytäneet feminististä kirjallisuutta tai oikeita foorumeita, jotka on suunniteltu naisille, joilla on paljon sanottavaa.
Pää kiinni ja alapää auki! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti