Kondomista luopuminen vähentää masennusta!
Nyt sitten jo lasten ja vanhusten oikeesti... Jos masennuksen voi pelastaa sillä, että saa naida ilman kumeja, niin onko se masennus sittenkään ihan niin vakava sairaus?
Masennus on ollut mun elämässä aktiivisesti tapetilla jo ainakin viisi vuotta. Lähinnä seuraillut sivusta masennuksen eri vaiheita ja asteita ja loppujen lopuksi mullekin diagnosoitiin ns. "masennus" (alkuperäinen oire oli siis kipeät polvet hiihdon jälkeen!).
Masennus on mun mielestä jonkin asteinen epidemia tai loinen. Jossain ryhmässä yhdellä on masennus ja tämä sairaus paistaa siitä yhdestä yleensä todella pitkälle. Tietenkin riippuu ihmisestä itsestään miten se paistaa, mutta tarkkasilmäiset voivat näitä oireita huomata. Joissakin ihmisissä taas sokea apinakin voi masennuksen diagnosoida.
Tämä yksi tarvitsee kaiken tuen ja huomion, mitä vain ryhmä ehtii antamaan ja se ei tee hyvää ryhmähengelle. Loppujen lopuksi muutamat ryhmän jäsenet alkavat hiljaa mielessään diagnosoida jopa itseään: "olenko minä masentunut?" Toiset vastaavat tähän kysymykseen jämerästi: "no et ole!" ja osalla ajatus pyörii päässä... Ehkä olenkin...
Sosiaalisessa maailmassa ihmisillä on monia muitakin ryhmiä. Kun tämä orastava: "olenko masentunut" -ajatus työstää tiensä pienen ihmisen mieleen ja syntyy ajatus: "olen masentunut", siinä meillä on jälleen yksi masentunut, joka vaikuttaa moniin muihinkin ryhmiin. Ihanaa, eikö?
Itse tarkastelen masennusta vain teinimurkun näkökulmasta. En ole vielä ehtinyt elää kunnolliseen työelämään tai vanhainkotiin saakka. Mutta tämä samainen ongelma on tullut omalla kohdallani esille jo ainakin kolmessa ryhmässä ja aina on tapahtunut sama efekti. Vaikka lukion terveydenhoitaja minulle sanoikin jotain masennuksesta, kieltäydyn silti ajattelemasta masennusta sairautena.
Me olemme murkkuja. Toisinaan meitä masentaa. Se ei ole sairaus, se ei ole vika. Se on normaalia elämää. Toisinaan masentaa vähän kauemmin kuin pari päivää. Sekään ei ole vielä sairaus.
Ärsyttää tällainen oman imagon pönkittäminen... "Hei mä oon sit spesiaali ku mulla on tämmönen sairaus..." Ihan yhtälailla voitaisiin väittää, että "Hei mä oon sit spesiaali ku mulla on tämmönen sairaus ku idiotismi... Mä en aina tajuu, niin mun ei varmaan tarvi jaksaa jos mä en haluu.."
Ja tietenkin tämä näkökulma on todella kärjistetty vittuunnuksen johdosta ja tietenkään se ei ole ainut ja oikea näkökulma tähän aiheeseen. Pistää vaan pännimään niin pirusti, ku kohta ei enää voi varmaan junaankaan mennä ilman että joutuu käsittelemään aihetta. "Tässä inva-paikan vieressä on varattu viis paikkaa masentuneille"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti