Olen sinun paras keksintösi, mutta silti suurin vihollisesi.
Minun kattani pääset huoneesta toiseen kuin itsestään. Saat tarvitsemasi yksityisyyden ja suojan, vessakäynnitkään eivät ole kiusallisia minun takiani. Mahdollistan nerokkaiden ovikylttien olemassaolon ja olen myös mainio paikka seinälipuille tai muille julisteille.
Mutta minulla on hintani.
Lyöt varpaasi kynnykseeni ja alareunaani tasaisin väliajoin. Minun tapani sanoa sinulle: "Olen olemassa. Ole minusta kiitollinen!" Murtunut varpaasi on ystävyytemme soihtu.
Nautin siitä tunteesta, kun lyöt kyynärvartesi kipeästi kahvaani. Mustelma on muisto minusta.
Kun juokset lasiovea vasten ja murrat nenäsi, minä tiedän kuinka paljon halusit päästä lävitseni ihanaan maisemaan, jonka minä tarjoan.
Jätä sormesi saranan väliin. Rakastan sitä.
Sinä olet minun rakkaani. Tavalla tai toisella minä sen sinulle aina osoitan, kun ehdit unohtaa minut.
(niin siis allekirjoittanut löi varpaansa oveen. ai saatana!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti