Hidastelijoita on monenlaisia. Autolla hidastelijoita, ruuhkassa hidastelijoita, kassajonossa hidastelijoita, lähtöhidastelijoita... on myös jaarittelijoita, tupeksijoita, hitureita ja kaupungin työntekijöitä.
Näistä kaikista ryhmistä voisi tarinoida vähintään pienen eepoksen verran, sillä itsehän tarkastelen maailmaa kärsimättömän kiirehtijän näkökulmasta, mutta tänään ärsyttää vain nämä kaikkien huomioimat ruuhkakupeksijat.
Olin jo yläasteella sitä mieltä, että kaikkien laitosten käytäville pitäisi saada varman vakaa kaistaliikenne. Nopean liikenteen kaista, hitaan lampsimisen kaista ja pysähtyneiden jutustelijoiden kaista. Ja kaikki nämä kaistat tietenkin molempiin suuntiin eli yhteensä kuusi (6) kaistaa. Se helpottaisi ainakin nopeiden ihmisten matkaa huomattavasti.
Mikä ihmeen järki siinä on, että kun tietää itsekin hiihtävänsä hitaammin kuin etana kaarteessa, niin sitten pitää huojua koko tilan leveydeltä siinä kaikkien edessä? Tykkäävätkö nämä ihmiset vain siitä "jonon" ensimmäisen asemasta, kun eivät ikinä mihinkään jonoon muuten kerkiä? Jaaa sitte ku tällainen hiihtäjä tapaa kaverinsa (yleensä juuri siinä ahtaimmassa oviaukossa) niin tottakai siihen pitää jäädä jutustelemaan ja tsättäilemään, et mites päivä menee.
Tästä olen jo ehtinyt paasatakin facebookissakin... Näistä hitaista hiihtäjistä tulee välittömästi oven edessä pönöttäjiä ja heidän taakseen alkaa kertyä suuret ihmismassat. Ja Suomessahan kukaan ei uskalla/viitsi/halua olla töykeä ja huomauttaa että keskustelun voisi siirtää jonnekin muualle siitä väylältä.
Asian voisi kärjistää vaikka kuinka pitkälle. Mihin käytöstavat ovat jääneet? Ovatko nämä ihmiset yhteiskunnallisesti piittaamattomia? Onko heillä maanisdepressiivisiä oireita? Painaako reuma?
Mutta ei.
Mielestäni he ovat vain liian yksinkertaisia ihmisiä ymmärtämään järjestelmällisyyden hienoutta. Kävele, paska!
Okei, ehkä vähän kärjistin nytkin liikaa, mutta sellasta se pieni vitutus on, kun se oikein hiipii sieluun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti