On ollu nyt viime viikonloppuna tapetilla aika paljon tämä aihe mun elämässä, mutta toisaalta... Onpa aihe ollu olemassa jo varmaan muinaisten roomalaisten aikaan.
Mielestäni tuppaajia on kahta lajia. On töykeitä ja kohteliaita tuppaajia ja itseäni ainakin kohteliaana ihmisenä ärsyttää enemmän sellainen kohtelias tuppaaminen. Selitän kohta miksi.
Kohtelias tuppaaja kysyy yleensä ensin. Yleisiä lauseita on: "Saaks sinne tulla mukaan? Mäki tahtoisin tulla, mut haluutteko te mut sinne? Voisinks mä soittaa kotiin ja kysyä saanks mä lisää aikaa? (okei tää oli 5-vuotiaan versio) Sopiiks et mä jään yöks? Saanks mä sulta kyydin?" Yleensä kohteliaat seuraantuppaajat tunkeilevat muillakin elämän alueilla samaa kaavaa käyttäen: "Hei saanks mä toisenki jätskin? Onks teillä mitään ruokaa? Mä aattelin nyt mennä suihkuun, eikai haittaa vaikka kaikki nukkuu jo? Voisiksä vippaa vitosen? Voisiksä lainata jotai paitaa? Saanksmä käyttää sun konetta?"
Kohtelijan tuppaajan tapauksessa suomalainen kohteliaisuus ei yleensä anna periksi sanoa missään vaiheessa EI!!! Ja sitten taas joskus, kun suomalainen kerää kaiken rohkeutensa ja sanoo "no et... koska mulla olis vähä muuta tekemistä tänään..." niin kohtelias tuppaaja todennäköisesti menee hiukan hämilleen, loukkaantuu tai ottaa asian niinkuin normaali ihminen. Toisaalta tänään ranttaukseni aiheena eivät ole normaalit ihmiset, vaan idiootit. Itse olen koko pienen elämäni harrastanut pientä tunnustelua, josko saisin karkkipussista yhden vihreän karkin tms, mutta minua lähinnä ärsyttää kun suomalaiset eivät osaa sanoa suoraan ei, vaan vastaavat aina kohteliaasti: "Noh... kai se sit käy..."
Miksi tuppaajille ei ole opetettu normaalia käyttäytymiskoodia pienestä pitäen?
Sitten toinen kategoria: röyhkeät tuppaajat.
"Tota... mun pitäis varmaan pikkuhiljaa lähtee siivoomaan. Oli kivaa ja näin..." tähän röyhkeä tuppaaja toteaa: "Okei. Mä voin tulla sun kans sun kämpälle ja katotaa leffa."
Röyhkeä tuppaaja ei enää edes kysy, vaan jotenkin vain olettaa että tottakai hän on kutsuttu nukkumaan viereesi, syömään ruokasi ja jakamaan elämääsi. Omasta mielestäni röyhkeälle tuppaajalle on helpompi sanoa ei, kuin kohteliaalle tuppaajalle. Röyhkeä tuppaaja tuntuu toisinaan oikein kerjäävän verta nenästään, kun ei ymmärrä pientä vihjettä ja se ei jätä minulle muuta vaihtoehtoa, kuin vain sanoa ei.
Again: Miksei tuppaajille ole opetettu normaalia käyttäytymiskoodia??? Mikä lapsenkasvattajissa on vikana, vai onko tämä vain jokin omituinen luonnevika? Koirakin lopetetaan, jos sen luonnevika alkaa käymään ihmisten hermoille. Kai..
Ja tällä kertaa nämä tapaukset on otettu suoraan elämästä eikä niissä edes ole kärjistystä. Mutta sen myönnän, että ehkä yksipuolinen mielipiteeni ei ihan kaikkien kohdalla ole aukoton teoria... Sitäpaitsi ehkä jotkut ihmiset tykkäävät, kun on koira joka seuraa mukana jokaisessa elämän tilanteessa. Mutta itse en siitä tykkää, enkä sellaista jaksa kauaa katsella. Siinä menee kunnioitus ihmistä kohtaan jos jatkuvasti pitää olla roikkumassa minun tai muiden hioissa kiinni.
Tuppaajat, hankkikaa pallit ja oma elämä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti