Taas se aika nuoren taiteilijan elämässä, kun pitäisi yrittää kouluihin päästä. Pyrin itse siis teatteri-musiikki -aloille ja ajattelin vielä joskus päästäkin kouluun. Joskus. :D Pyrkijöitä sillä alalla on montaa sorttia ja tekee mieli erotella niitä vähän ryhmiin tässä ärtymyksen puuskassa.
1. Kunnon tyttö.
Kunnon tyttö saapuu paikalle avara katseisesti ja reippain askelin. Hänellä on ponihäntä tiukasti takaraivolla, löysät collarit ja joku kiva värikäs paita. Kunnon tytöllä on laukussa vesipullo, todistukset + muut paperit ja myslipatukoita tai hedelmiä. Kunnon tyttö pitää energiaansa yllä käymällä lenkillä, venyttelemällä, harjoittelemalla tai lukemalla todistuksiaan läpi. Kunnon tyttö juttelee ja vastailee kysymyksiin kohteliaasti ja osaa mitä aidoimman kuuloisen pirteän tekonaurun.
2. Stressaaja / vakuuttelija
Stressaajia on kahta sorttia. Hiljaisia kuoreen vetäytyjiä ja höpöttäjiä. Näistä hauskempi on ehdottomasti höpöttäjä, joka analysoi suoritustaan, harjoituksiaan, tuomaristoa, vaatteitaan, koulutustaan, kyseistä koulua, pyrkimistä, kirjallista koetta, eväitään ja kaikkea mikä nyt voi vähänkään vaikuttaa hänen suoritukseensa. Stressaaja höpöttää kenelle tahansa, kuka kuuntelee. "Miten meni? Ooksä ollu jo? Mitä ne sano? Haittaakohan niitä, että mulla ei oo tanssijataustaa? Ei se nyt voi haitata... Ei se voi jäädä siitä kiinni, kyllä ne varmaan näkee että mussa on potentiaalia... Olis niin kiva päästä tähän kouluun. Ja kyllä se nyt on ihan mahdollista, jos kerran 15 otetaan, niin kyllä niiden on joitakin pakko ottaa. Voi onkohan mulla nyt väärät vaatteet? Kun siinä paperissa sanottiin, että pitää pystyä liikkumaan ja mulla on nää kengät vähän risaset... Nomut ei ne nyt voi niin tarkkaan katsoa... Mut mitä jos ne katsoo? Mitä mä sitte teen? Mulla ei oo mitään varasuunnitelmaa, kun mä niin haluaisin tänne. Kyllä musta tuntuu, että mussa on sitä tarvittavaa potentiaalia ja kyllä ne sen varmaan näkee......."
3. Kärttyinen stressaaja
Tämä on stressaajan / vakuuttelijan alalaji, joka ei ole hyväksi yhteishengelle. Aluksi kärttyinen stressaaja höpöttää samaan tapaan kuin normaalikin stressaaja, mutta mitä lähemmäs hänen lautakunta-aikansa tulee, sitä enemmän hän käy tuohtuneemmaksi. "Miks pitää ees olla kirjallinen tehtävä? Eikö ne nyt näe, että me osataan kyllä muutenkin. Jotkut meistä ei oo ees käyny lukiota ja sit pitäis osata kirjottaa yhteiskunnallinen mielipide. Siis ei sillä, kyllä se luonnistuu, mut jotkut. Muutenkin ihan typerää, et pitää ajaa tänne 100 kilometriä, et saa odotella kaheksan tuntia. Mun mielestä mä olisin ansainnu jonku vähän aikasemman lautakunta-ajan. Tai siis eiks se mittaa jo jotain motivaatiotakin päästä tähän kouluun. Tai siis mun mielestä on naurettavaa, että pitää niinku osata jo valmiiks tanssia ja näytellä. Eiks tää oo koulu? Tänne tullaan oppimaan! Vois vaan niiden papereiden perusteella sanoo ketkä tänne sopii. Siis mä kirjotin ylioppilaaks ihan turhaan!!"
4. Outolintu
Näitä on moneen junaan. Tavallaan ihailen näitä tyyppejä, koska ne selvästi uskoo omaan asiaansa niin kovasti, että ne uskaltaa puolustaa sitä, vaikka kaikki muut nauraisi niille. Ja ne vain ajattelee, että muut ei ymmärrä niitä ja thats it. Ja että kyllä tässä maailmassa vielä tulee se yksi ihminen vastaan, joka niitä ymmärtäis. Ja ehkä se yksi ihminen istuu juuri siellä lautakunnassa! Outolinnuiksi luokittelen kaikki gooteista (en siis niitä perusgootteja, jotka kulkee mustissa vaan niitä oikeita gootteja, jotka laittautuu joka aamu kolme tuntia tylliin, pvc-muoviin, meikkeihin, verkkosukkiksiin ja korsetteihin) pellehaalareissa kulkeviin.
Tässäpä nämä eniten erottuvat. Ideaali pyrkijä on mielestäni rennon sosiaalinen ja eniten näistä mua ärsyttää ehkä nämä molemmat stressaajatyypit. Ne ei todellakaan tee hyvää yhtään kellekään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti