Aprillipäivä..?

Vuodessa on mun mielestä kaks turhaa päivää, jotka on laitettu joihinkin kalentereihinkin asti.
Aprillipäivä. Okei, lapsenahan tää oli paras päivä ikinä, kun sai jekuttaa muita oikee luvan kanssa. Nyt kuitenkin vanhempana on huomannut, että ei se nyt sitten olekaan enää niin hauska päivä. Harmi vaan, että kaikki aikuiset ei tätä ole hoksannut. Äläkää käsittäkö väärin, mun mielestä muiden ihmisten satunnainen naruttaminen on elämän suola ja toisinaan ihan hauskaakin, mutta mun mielestä sitä vaan sais esiintyä ympäri vuoden.
Jos jekku on oikeasti hyvä, antaa tulla vaan ilman sen erikoisempia kaleneripäivämääriä. Sittenhän se on hauskempaa. Mutta aprillipäivä tuntuu olevan semmoinen päivä, että kaikkien on aivan pakko vääntää jekku jostakin. Kaikki enemmän tai vähemmän kekseliäät vatipäät haluavat välttämättä päästä huutamaan "APRILLIÄ!!!!" kun kaikki muutkin huutaa. Ja tämä vie pohjaa kekseliäiltä ja hyviltä jutuilta.
Eli mielestäni on väärin, että aprillipäivä mahdollistaa kaikkien idioottienkin typerät jutut ja aiheuttaa normaaleissa ihmisissä kyynisyyttä. Ja se taas vie pohjan oikeasti hyviltä jekuilta.

Toinen täysin turhajuhlapyhä on toukokuussa. Vappu. Mitä simpuraa kansa ajattelee?
Kevättä aletaan ylistämään jo maaliskuussa facebookin seinillä ja kaupassa ja torilla ja parturissa ja kotona ja joka paikassa. Mun mielestä pääsiäisessä on ihan tarpeeksi keväänylistämis juhlaa. Mitäs vappuna?
Jälleen kerran lapsena oli tosi hauskaa kun oli ilmapallot ja serpentiinit ja simat ja kaikki, mutta näin parikymppisenä musta tuntuu, että vappu on ainoastaan säälittävä tekosyy yleiselle ryyppäämiselle.

"Kyllä mä nyt kerran vuodessa saan kontata pitkin maita ja mantuja. Nythän on sentään vappu/uusivuosi/juhannus/pääsiäinen/jouluaatonaatto/mun synttärit/kaverin synttärit/häät/ristiäiset/hautajaiset/perjantai/lauantai/vitun aprillipäivä!"

Jos nuoret ja aikuiset haluaa juoda kuuppansa täyteen alkoholia, antaa mennä vaan. Mutta mikä ihme tässä vapussa niin kiehtoo? Ei se varsinaisesti juhli muuta ku kevään ylistämistä ja sitä nyt ylistetään vaikka olis vielä vappunakin lumi maassa. Senkin mä vielä ymmärtäisin, jos vappu vaihdettaisiin kansalliseksi humaltumisen juhlaksi. Mainio idea! Pistän heti hakemuksen vetämään johonkin.
Joulua odotellessa...

Onko kolmiodraama pakollinen?

Tämä aihe on itselleni sinänsä ikuisuusaihe, koska virhe on jo tehty ja se on jäänyt ainiaaksi kaivelemaan hampaankoloon; Disneyn Pocahontas. Tai lähinnä se jatko-osa.
Kaikki me tiedämme, että jatko-osat yleisestikin on aivan hanurista ja että niiden katsominen on omalla vastuulla, mutta nyt käsikirjoituksessa on tehty vakava typo tai sitten käsikirjoittajat on ollu muuten vaan täysiä idiootteja!

Tarina lyhyesti:
John Smith, nöyrä unelmavävy, astuu uuteen maailmaan valmiina tappamaan villit intiaanit pois englannin valtaajien tieltä. Pocahontas tulee ja heti on rakkautta ensi silmäyksellä, jonka avulla estetään viha, sota ja yleinen eripura. Saanen huomauttaa, että Pocahontas oli valmis jopa kuolemaan Smithin puolesta. Anyway! Smith joutuu lähtemään englantiin pitkin hampain saatuaan luodin vatsaansa ja suurien hyvästien jälkeen tarina päättyy onnellisesti mutta kaihoisasti. Nyyh.
Noh. Jatko-osassa John Rolfe tulee ja kommellusten kautta vie Pocahontaksen Englantiin. Siellä tapahtuu kaikkea turhaa kuten mm. Rolfe vie neitokaisen tanssiaisiin ja antaa kultaisen kaulakorun ja muuta ihanaa. Who cares se oli kuitenkin vain jatko-osa.
Pointti on siinä, että kakkosen lopussa Smith tulee ja on onnellinen kun hänen elämänsä rakkaus on olemassa ja he voivat onnellisena elää elämänsä loppuun asti ja jee! Mutta MITÄ?! Eeei kelpaa Pocahonttakselle tämä, pitää vain valita se Rolfe sitten. MITÄ TAPAHTUI?!

Ykkösessä on rakennettuna ihana ikuista rakkautta suitsuttava tarina, mutta sitten kakkos osassa valitaan sukkahousupelle? Kyllä minä ymmärrän, että aina ei mene nallekarkit tasan ja että se pitää opettaa lapsille jo varhaisessa vaiheessa, mutta minä katson satuja sen takia, että ne ovat täysin epärealistisia eli SATUJA!
Kyllä ymmärrän senkin, että jokaisessa sadussa on se oma prinssinsä, johon pitää sitten rakastua, koska se vain näyttää nätimmältä paperilla, mutta taas tulee se mutta: EI NÄIN!
Toisaalta empä minä näissä Twilight kirjoissa/elokuvissakaan ymmärrä team jacobia yhtään, sillä itse olen aina sen alkuperäisen kannalla.

Näin.

Pocahontakselle John Smith,
Bellalle Edward ja
Ridgelle Taylor.
Näin sen maailman vain pitäisi maata, muttakun naiset nyt vain tykkää makailla kaikkien muidenkin kanssa. MURH!

Vieressä vielä pari aiheeseen liittyvää ja (toivottavasti) provosoivaa kuvaa.

Samperin rahan perässä juokseva vosu!

Ei näin.

Mun rakas kuttu

Rupesin tässä miettimään erinäisiä eläinnimityksiä.
Kun miehestä sanoo, että se on kolli, sonni, pukki tai ori, niin sehän on tottakai hyvä juttu. Mutta mitäs jos naisesta sanoo, että nainen on narttu, lehmä, kuttu tai tamma? Nämä on haukkumanimiä, vaikka ovatkin samojen eläinlajien naarasversioita!
Samoin kuin naista voidaan sanoa pupuksi, niin se on automaattisesti seksikästä, mutta rusakko on hyvin omituinen nimitys miehille. Mitä vittua? Pitäisikö tässä ruveta puhumaan sukupuolisyrjinnästä vai mikä tässä mättää? Pupun rinnalle miehet ovat keksineet kekseliäästi kissan, mikä on okei. Mutta entäs sitten tämä murmeli? Joku jyrsijä, jonka pitää kaivautua maan alle! Onko tässä jokin piiloviesti taustalla, mitä?!
Minä ainakin haluan, että minua ei syrjitä! Minä vaadin, että minun ukkoni kutsuu minua lehmäksi! :D
Okei, ehkä ei ihan, mutta rupesin vain pohtimaan tällaisia. Asiaan saattoi vaikuttaa vähän mieltä provosoiva linkki:
Naiset, tarvitsetteko apurattaita?

Miksi (ei)?

Aina on sanottu, että siinä missä tyhmä ihminen kysyy miksi, luova ihminen kysyy miksi ei. Tottakai se on niin, että luova ihminen ajattelee asiat laatikon ulkopuolelta ja tekee odottamattomia asioita! Mutta miksi ihmeessä tämä sanonta ei voi olla niin yksinkertainen, että tyhmä ihminen on tyhmä ja luova ihminen on jännittävä? Okei siinä ei ehkä ole niin paljon potkua, mutta kuitenkin.
Asiaa voi tarkastella myös toiselta näkökulmalta. Utelias ihminen, joka haluaa oppia, kysyy miksi. Siinä missä epätietoinen ihminen ei tiedä perimmäsitä tarkoitusta tekemisilleen eikä keksi parempaa vastausta kuin miksi ei. Onko pointtia tehdä asioita, joita ei osaa tai halua selittää?*
Itse kuulun erittäin uteliaiden ihmisten kastiin (tai sitten vain kyselyikä on jäänyt päälle uhmaiässä) ja kyselen paljon hämmentäviä kysymyksiä. Titetenkin on joitakin henkilökohtaisia asioita, joihin ei aina halua vastata ja tottakai sen ymmärtää. On myös aikoja, jolloin ei vain jaksa vastailla tai ei koe olevansa tilivelvollinen uteliaille ihmisille, mutta miksi ei vain voi vastata simppeliin kysymykseen järkevällä vastauksella? Mitä näsäviisastelija osoittaa sillä, että osaa heittää takaisin turhan kysymyksen, joka ei oikeastaan ole yhtään sen luovempi ratkaisu kuin kivi ja keppi?
Toisinaan näkee myös tapauksia, jolloin kokenut näsäviisastelija ei edes osaa käyttää vastakysymystä, koska siihen on liian helppo vastaus. Esimerkiksi:

A: "Mä hyppään kohta sillalta alas!!"
B: "Miksi?"
A: "Daa! Miksi ei?"
B: "No koska sä saatat kuolla..."

Vastaus kysymykseen "miksi ei" saattaa parhaimmillaan aiheuttaa uhmaa, jankutusta tai harvoissa tapauksissa jopa ymmärrystä! Tässä tapauksessa A niinku angsti olisi joko hypännyt sillalta alas, jankuttanut "no mut miksei" kysymystä uudelleen ja uudelleen kunnes hänet olisi raahattu pois sillankaiteelta tai älynnyt asian ja lähtenyt rauhassa kahville.
Näin rautalangasta väännettynä alkaa tuntua siltä, että "miksi ei" on kysymys, jota vain harvat osaavat soveltaa käytännössä tekemättä itsestään naurunalaisia tai tylsiä.

Kärjistän, mutta tottahan tämä on! :D

* Okei, toisinaan on pointtia tehdä asioita, joita ei ehkä halua selittää kuten ihmisen murhaaminen tai häpykarvojen ajelu, mutta mihin se raja kuuluisi vetää? Ei kukaan ole mystinen, jos vastaa "miksi ei", kun kysytään miksi tulit myöhässä harjoituksiin...

Kevätsiivous...

... tuo kaikkien naisten kauhu ja samanaikainen helpotus.
Olen seuraillut sivusta tätä aihetta monta vuotta. Ensin äidin parissa, sitten koko suvun naisten parissa ja nyt lopulta, kun omat ystäväni alkoivat tähän buumiin, en voi kuin ihmetellä.

Ymmärtäähän sen, että kun on pölyä, niin pitää pyyhkäistä, mutta mikä ihmeen kiire sillä asialla on? Meidänkin huushollissa kevät tulee niin päin, että ensin äiti saa slaagin ja alkaa pesemään ikkunoita ja sitten vasta kevätaurinko alkaa paistaa.
Sittemmin olen ruvennut miettimään, että onko tässä kyseessä jokin kotirouvien ja muidenkin rouvien yhteinen sm-kisa? Jotkut hullut hiihtää sm-kisoissa keväällä, mutta naiset pistää paremmaksi ja hinkkaa kiiltäviä pintoja? Sitten aina kevätsiivouksen jälkeisenä päivänä nämä naiset menee kauppaan ja jokaiselle vastaantulevalle tutuntutuntutulle on aivan pakko mainostaa, ettäku kevätsiivouksen tuossa eilen tein ja kaikki ikkunat pesin ja kuule peilikaapinkin järjestin ja pesin sillä uudella tolulla, mitä nyt on tullut jaja..... wtf?!
Ja auta armias, jos naapurissa on matot pihalla ennen kuin meidän talossa. Sitten on koko suku hälytystilassa ja äkkiä pitäisi saada lusikkaleivät uuniin tuoksumaan kodilta ja imuri isännälle käteen. W-T-F?!

Kuten tuossa mainitsin, ei tämä vielä mitään. Muttakun omat kaveritkin jo rupeavat pyrkimään näihin kisoihin. Kuka tähän hullunmyllyyn haluaa sisälle? Itse en ainakaan edes huomaa onko ikkunoita pesty vai ei. (Se on muuten kans yks juttu, että jos ei kotiintullessa huomaa että kevätsiivot on tehty. Sitten on oksat pois ja pala latvaa...)

Eli: miksi pitäisi vaivata itseään keväällä, kun voisi vain nauttia siitä? Kyllä se siivouskomero siellä pysyy.

suo mi?

Rupesin miettimään armaan isänmaani alkuperää. En niinkään kansaa ja maantiedettä, mutta sanana Suomi tuntuu vähän hauskalta. Samalla tavalla kuin sana "vaikuttaa". Mistä se on saanut alkuperänsä? Korvavaikusta?

Kaukana järvien takana
Tuo suo mi siintävi siellä
Lienee armas isäni maa

Okei, runoilijaa minusta ei koskaan tule, mutta alkoi vain mietityttämään... :D
Samoin kuin Suomen kansallislaulu taipuu aika mainiosti: "Oi maamme suooooooo..."

Tällä pohdinnalla ei varsinaisesti ole päätä eikä häntää. Just a wild idea :)

Poppiprinsessojen oikeudet?

Jo monien vuosikymmenien ajan rokkistarat ovat tienneet menestyksen avaimen: Keep your mouth shut!
Rokkarit ovat tiedostaneet, että ihmisiä ei kiinnosta heidän maailmanparannushöpinänsä. Ihmisiä kiinnostaa ainoastaan heidän kännitoilailunsa, panonsa ja suuren luokan rahakömmähdykset. Mutta sillä minuutilla, kun rokkari avaa suunsa kertoakseen maailman rauhasta tai huumeriippuvuudesta, rokkari ei ole enää rokkari.
On tietenkin poikkeuksia, mutta suunnilleen näin se menee.

Valitettavasti poppistarat eivät vielä ole oppineet tätä viihdyttävän artistin avainkeinoa pysyä markkinoilla. Esimerkiksi nimi, joka tuntuu olevan kaikkien huulilla jatkuvasti: Lady Gaga. Kun ensimmäistä kertaa kuulin Pokerfacen ajattelin oumaigaad taas näitä kiljukauloja saa sietää. Kuitenkin huomasin jossain vaiheessa, että Lady Gaga on kuitenkin aika hauska tapaus shokeeraavilla asuillaan ja lahjattomalla laulannallaan. Piristävää vaihtelua ja mahtavaa, kun kerrankin poppistara laulaa seksistä, juhlimisesta ja muusta turhasta. Ei aina kaiken tarvitse olla painavaa sanaa rakkaudesta ja vihasta.
Mutta sitten. Menin katsomaan neitosta livenä ja mitä... Joka samperin biisin jälkeen piti paasata n. vartin mittainen saarna ihmisyydestä, erilaisuudesta, seksistä, kuolleesta vaarista, jumalasta ja mitä kaikkea muuta. Ei minua kiinnosta! Tuntui kuin minua olisi huijattu! Keikan jälkeen en ajatellut koko asiaa niin suuresti ja aikaa kului muutama kuukausi. Sitten Lady Gagan uusi albumi alkoi tekemään tuloaan ja nyt Born this way biisi valtaa maailmaa. En minä halua tietää millainen olet oikeasti. Onhan se hieno tavoite yrittää saada kaikki maailman murrosikäiset tuntemaan olonsa kotoisaksi ja näin, mutta mielestäni se on poliitikkojen hommaa höpöttää kaiket päivät vakavista asioista. Ei lihabikineihin pukeutuvien ja lahjattomien poppitähtösten.
Neiti on myynyt itsensä maailmalle transseksuaalin maineen saavuttaneena vähäpukeisena futuristihuorana. Ei minua kiinnosta, mitä hänellä on sanottavaa moraalisista arvoista. Jos haluaisin kuunnella saarnoja, menisin kirkkoon.
Sama kaava on toistunut jo ties kuinka monen poppineitosen parissa. Tottakai yläasteikäiset ovat innoissaan, kun heidän idolinsa puhuvat muustakin, mutta he eivät olekaan vielä löytäneet feminististä kirjallisuutta tai oikeita foorumeita, jotka on suunniteltu naisille, joilla on paljon sanottavaa.


Pää kiinni ja alapää auki! :D