Mulle tulee suuria ärsyynnyspuuskia, kun nuoret rokkarit/punkkarit/metallistit tai ketkä vaan pukeutumispellet jankuttaa katu-uskottavuudesta itselleen tai toisilleen tai viattomille ohikulkijoille.
80-luvulla rokkareilla oli rikkinäiset farkut, sotkuinen tukka ja levinneet meikit, koska ne ei ihan aikuisten oikeasti välittänyt ulkonäöstään. Tai kyllähän ne ulkonäöstään välitti, mutta ei samalla tavalla kuin nykyään. Jos farkut repes, ei ollu varaa ostaa uusia. Sen sijaan ostettiin musiikkia ja soittimia. Rokkarit ja punkkarit ja muut oli ihan aikuisten ja vanhusten oikeesti pelottavaa sakkia joskus kauan sitten, koska säännöt ei oikeastaan pätenyt niin paljon. Ja jos päti, niin niitä rikottiin. Sitte oltiin kovia kolleja, kun poliisit tuli vähän ahdistelemaan ja ehkä jouduttiin yöksi putkaan. Vau.
Ja onhan se niinkin, että mitä vähemmän sitä piittaa omasta katu-uskottavuudestaan tai ylipäänsä koko sanasta, sitä katu-uskottavampi sitä on. Esim. 50v mies, jolla on arpi naamassa, kunnon sänki, likaset ja roskiksesta revityt vaatteet ja harhainen katse on todella pelottava ilmestys pimeällä kujalla yöllä. Vaikka sillä ei ole yhtäkään pääkalloa vaatteissaan, ei mustaa kynsilakkaa, ei facebook kuvia, joissa se poseeraa kaljapullon kanssa... Koska kaikki, ketkä sen näkee, tietää että siinä on pelottava äijä, josta takuulla kannattaa pysyä kaukana. Se ei oikeesti välitä. (okei oli vähän ennakkoluuloinen vertaus, mutta mä kärjistelen aina :D )
Sitte tullaan tähän nykyajan nuorisoon, jotka ihannoi kaikkia 70-80 -lukujen rokkareita ja punkkareita. Nuorisoon, joka vain toivoo, että jonain päivänä joku ihannois niitä samalla tavalla. Miten?
Siinä mennään Seppälään suurella "rock-possella" ostamaan valmiiksi revittyjä farkkuja (jos ne ei ole valmiiksi revityt, ne pitää repiä yksin kotona ja väittää, että repes vahingos), mustaa kynsilakkaa, niittivöitä ja pääkallot-paitoja. Kela tai isi todennäköisesti rahoittaa. Tai sitten nämä muksut on töissä jossain leffateatterilla, jotta ne voi syventää niiden teinitragediaa. "Mä kulutan mun viimeset työl ansaitsemat rahat bissee ja kledjuihi." Mitä vittua? Miksi helvetissä sä pukeudut niinku rokkari/punkkari, jos sä et osaa soittaa edes nokkahuilulla enää? Ja auta armias, jos porukasta löytyy joku, joka osaa vähän kepitellä. Sehän on koko porukan kingi.
Ja sit nämä nuoret kulkee ympäriinsä mainostamassa, että ne ei välitä, ne on omia itsejään, ne haluaa vain ilmaista itseään sellaisina kun ne on ja vittuun valtiovalta jne. Mutta jos joku muksu kokeilis joskus laittaa ns. "normaalit" kuteet päällensä. Siistit anoppilaan varatut vaatteet, ei meikkiä, ehkä joku nomination koru... Sille naurettais siinä porukassa. Ja jos tämä muksu ei nauraisi myös itse itselleen, sitä syrjittäis. Ja sekin vielä, että kaikki vastustaa kovaan ääneen valtiota, koska se on muotia. Mutta kela ja sossuhan nämä niidenkin imagon nostatukset maksaa.
Ja sitte tullaan siihen, että kovasti ollaan rikkomassa sääntöjä. Ne raukat pienet keksii itselleen ensin rankat katunimet. Markukset ja Annelit onkin Mondei ja Azzui ja sit mennään yhdessä kaupungille (yhdeksän jälkeen kun on jo pimeetä. niinku vamppyyritki kulkee aina pimees) ja potkitaan roskiksia, pidetään möykkää ja leikitään kovia. Sit tulee poliisit paikalle ja kaikki tutisee. Paitsi se yks kova jätkä, joka lopulta viedään yöksi kamarille. Ja sit seuraavat 10vuotta se on kaikista kovin jätkä, ku se on ollu poses. YHDEN YÖN! Koska se oli kännissä eikä osannu pitää leipäläpeensä kiinni.
Onpas pitkä avautuminen muuten.
Pointti on se, että katu-uskottavuus ei synny yhdessä yössä. Se ei synny rahalla, eikä kovilla kalajutuilla. Saatika omien idolien kopioimisella. Mun mielestä sellaset kersat on pohjasakkaa (ja kyllä, vaikkahan olisitvat 20v.+ niin ne on silti kersoja, jos kuvittelevat, että niiden rooli menee läpi) ja niitä sais nöyryyttää oikein kunnolla joskus.
